In transit

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Intransit-1
Parhaista parhain Singapore Airlines. // Singapore Airlines, best of the best!

Vietnamista lennettiin välilaskun kautta Denpasariin, Balille. Lentoyhtiö molemmilla lennoilla oli priimaa – tuijoteltiin Singapore Airlinesin palvelua (ja niitä mielettömän upeita työntekijöiden asuja!) huuli pyöreänä ja kiiteltiin hyvää lentodiiliämme, että päästiin lentämään näillä siivillä sopuhintaan. Lentolegendat on kertoneet, että kyseessä on maailman paras lentoyhtiö, jota ei kyl epäilty yhtään ton lentoreitin aikana. Ruuat, palvelu ja viihdykkeet oli erittäin buenoja!

Muutamassa tunnin välilaskulla Singaporen kentällä ei käynyt muu kuin se selväksi, että maa on äärimmäisen järjestelmällinen ja puhdas. Tahdon ehdottomasti matkustaa sinne takaisin jonain päivänä, jos siihen vain tarjoutuu mahdollisuus. Kun lopulta laskeuduttiin Balille, ei jämähdetty sinnekään kovin pitkäksi hetkeksi. Yhden yön yöpymisen jälkeen suunnattiin Semarangiin Jaavan saarelle morjestamaan perhettä ekaa kertaa viiteen kuukauteen.

Balin kentällä virkailija hämmästeli pitkään ja hartaasti, miksi länkkäripariskunta halusi matkustaa suositulta paratiisisaarelta Semarangin tehdaskaupunkiin. Aikansa pähkäiltyään mies yritti ykskantaan: “Honeymoon?”

Ei ollut honeymoon. 

Intransit-2.jpg
Balin lentokenttä. // Bali airport.

 

Oli mahtava fiilis päästä näkemään tuttua naamaa ekaa kertaa sitten sen jälkeen, kun oltiin heitetty hyvästit Helsingin rautatieasemalla muutama kuukaus takaperin. Mutta kieltämättä Semarangin vastaanotto oli pieni järkytys – ja erittäin positiivinen sellainen! Oltiin hiihdelty Venäjältä asti alimmissa luokissa paikallisten kanssa niin junissa, busseissa ja hätäisimmässä tapauksissa auton lavalla. Semarangin kentällä vastassa oli sitten oma autokuski, jolla oli kädessään harakanvarpain rustattu kyltti “Julius ja Mala”. Oli todella outo tilanne, ettei tarvinnutkaan lähteä taksikuskien järjestämään myllytykseen hommaamaan jonkunlaista rämisevää sillipurkkia seuraavaan määränpäähän. Kun roudattiin matkalaukut ulos piskuiselta paikalliskentältä, parkkipaikalla odotti nahkapenkein varusteltu auto ja avaimet kämpille. Piti nipistellä itteään muutaman kerran, että ymmärsi tän olevan totisinta totta.

Semarang-1.jpg
Väsyneet matkalaiset pääs autohon! // Weary travelers had a bit upgraded transport!

Ei tiedetty Semarangista tai Jaavan saaresta juuri mitään etukäteen, joten paikkoja oli hyvä lähteä tutkimaan avoimin silmin. Jaava ja oikeastaan suuri osa muista Indonesian saarista on islaminuskoista aluetta (poikkeuksena Bali). Arjessa tää ei juurikaan näkynyt muuten kuin peittävän vaatetuksen suosimisena, satunnaisena naisten hiusten verhoamisena ja muiden rakennusten välistä pilkottavina moskeijoina. Mutta silti jouduin myöntämään, että olin jäänyt nalkkiin oman kulttuurini luomaan kuvaan islamista. Samalla kun moskeijat kurkotteli taivaita palmupuiden takaa, huomasin ihmetteleväni, että ympäristö ja ihmiset oli poikkesi täysin mun mielikuvista.

Kaikesta tiedostamisesta ja opiskelusta huolimatta huomasin hämmentyväni, että Kaakkois-Aasiassa oli moskeijoita ja kulttuurisia (tai uskonnollisia) normeja, jotka mun mielessä yhdistyivät ennemmin Eurooppaan, Lähi-itään ja muihin lähialueisiin. Riisipeltojen keskellä pyöriskellessä ja kuunnellessa kaukaa kaikuvia rukouskutsuja, ymmärsin vallan uudella tavalla sanonnan, että uskontojen kasvot on yhtä moninaiset kuin niitä seuraavien ihmisten. Ja että mikään, ei niin mikään ole mustavalkoista tai helposti tungettavissa tiettyyn lokeroon. Klisee, mutta välillä ihan hyvä muistutus itse kullekin.

Jopa pikkusen pelästyin omaa putkinäköäni. Munhan piti olla se tiedostava, kriittinen ja satunnaisesti ääriskeptinen nuori polvi! Mutta on niin eri asia nähdä asioita itse kuin raapustaa muistiinpanoja luennolla tai nähdä uutisia telkkarista. Loputtomien slaidien ja raflaavien otsikoiden takana kun on aina jonkun toisen sanottamia ja tulkitsemia asioita, joita harjaantuneinkaan heinäsuovan metsästäjä ei aina löydä. Matkailu todellakin avartaa!

Intransit-4
Iha kelpo uima-allas Semarangin residenssin pihamaalla. // Pretty nice pool at our place in Semarang!

We flew from Vietnam to Bali Denpasar with Singapore Airlines and had one layover in Singapore. I must say that this was one the best airlines we had a chance to fly with – we were completely astounded by the quality of service (and by the beauty of those amazing airline employee costumes!) on both flights we had on our way to Bali and thanked all the higher powers for having a chance to fly with these guys while on a student budget. Also the widespread legends on the airline review sites tell that this actually is one of the best airlines in the world. I didn’t doubt it for a second after I saw the quality of food and in-flight entertainment.

During the layover for a few hours in Singapore, I realized two things: 1) this country is super organized and clean and 2) I want so badly to visit and actually experience it! And after long hours on the second round of the super-b Singapore Airlines plane, we finally landed to Bali. But behold dear readers, we didn’t actually stay there for long. After a overnight in an airport hotel, we gathered our last drops of energy and took a flight to Semarang, moderate sized industrial city located in the coast of Central Java. And why would we go there, off-the-radar of any tourist attractions and sandy paradise beaches? To visit our family, of course!

Must admit that it felt pretty weird to see familiar face after 5 months of traveling on strange lands and amongst unknown people. And our welcome at the Semarang airport felt even more surreal: our very own driver waited for us with a sign that read “Julius and Mala” (hehe, well, he wrote my name close enough!). And then we walked out to the heat and saw a car, which had light coloured, super fancy leather seats and great legroom. We couldn’t believe that after months of traveling in the lowest classes of buses and trains and after haggling with the slick and subtle taxi drivers, we just simply sat on the coolest car in town and didn’t have to lift a finger to get from point A to point B.

Intransit-6.jpg
Semarangin maisemat. // Semarang landscapes.

We didn’t know much about Semarang or Central Java in general but in hindsight I think it was a great way to keep our eyes open for new things.  Interestingly, although I had known that most of Indonesia follows Islam (with the exception of Bali), I was still a bit confused when I saw the mosques behind the palm trees. Somehow, my mind had connected the religious buildings and norms to a more familiar settings in Europe and Middle East. I didn’t realize that despite all awareness-raising and studies, the picture spread by my own culture of where and how Islam is practiced had still stuck to my head. In the middle rice fields when the daily calls to prayer could be heard from the distance, I understood a bit more thoroughly what it means to say that religions have just as many faces as the people who follow them. And that nothing, absolutely nothing is black-and-white.

And boy, I was scared by my own narrow-mindedness! Although I have studied these things, it’s completely different thing to actually experience them by yourself. By reading a book or a news article, you’ll always encounter information which is saturated by someone else’s thoughts and interpretations. It’s not an easy task to spot these but luckily by traveling, it’s possible to go beyond the limits of one’s own culture.

 

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s