Ho Chi Minh City – From tunnels to skyscrapers

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

HoChiMinh-2-2.jpg

On kulunut ikuisuus viimeisestä postauksesta. Pelkäsin vähän, että tässä käy näin – arki on vienyt mukanaan. En halua kirjoittaa tai editoida kuvia puolivillaisesti silmät ristissä, joten homma on vain siirtynyt ja siirtynyt. Silti, vaikka se veisi seuraavat viisi vuotta, aion kirjoittaa koko maailmanympärimatkan kertomuksen auki. Teitä ja itseäni varten (olipas siinä paatosta).

Joten jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Hanoista saatiin muutaman onnettoman yrityksen jälkeen lentokone takaisin Ho Chi Minh Cityyn eli vanhaan kunnon Saigoniin. Ajattelimme aluksi ottaa vuorokauden ympäri puksuttavan junan halki koko Vietnamin, mutta luojan lykyssä varaustoimisto oli ylibuukannut junan ja lensimme kelkasta viime hetkillä. Olisi saattanut olla rapeat fiilikset sen junamatkan jälkeen – meillä kun olisi ollut pelkät istumapaikat yli vuorokauden reissulle.

Lentoliputkin olivat pari kertaa mennä sivu suun, sillä varaussivuston vihoviimeinen linkki jäi painamatta auki. Mielenkiintoinen tunne, kun huomaa, ettei pankkitililtä ole yrityksistä huolimatta lähtenyt katevarausta, ja varausvahvistus ei kilahda sähköpostiin. Onneksi saatiin lipukkeet ja päästiin takaisin Saigoniin pari päivää ennen Indonesian koneen lähtöä.

HoChiMinh-5-2.jpg

Pari päivää tossa kaupungissa on kuitenkin onnettoman vähän. Päätimme aika pian lennon laskeutumisen jälkeen, että haluamme kuluttaa vähäisen ajan tutustumalla Vietnamin historiaan ennemmin kuin pyöriä kasvottomien pilvenpiirtäjien keskellä. Joten otimme suunnaksi Cu Chin tunnelit 70 kilometrin päässä Ho Chi Minh Citystä.

Tunnelit oli rakennettu Vietnamin sodan aikana palvelemaan Viet Congin kapinallisliikettä, joka taisteli länsimielistä Etelä-Vietnamin hallintoa ja Yhdysvaltojen joukkoja vastaan. Tunneleita pitkin vietiin tarvikkeita ja ruokaa ympäri aluetta, ja jotkut Viet Congin sotilaista jopa elivät tunneleissa piileskellen länsimielisiltä etsintäpartioilta. Tunnelit olivat pieniä sekä ahtaita ja täynnä jos jonkinlaista metsän örkkiä, joten mistään kullanhohtoisista katakombeista ei tosiaan ollut kyse.

Viet Congin joukot harhauttivat kekseliäästi länsimielisiä etsintäpartioita muovaamalla tunneleiden uloskäyntejä muistuttamaan termiittien pesiä. Tämän lisäksi he ripottelivat esimerkiksi chiliä ja kuolleiden amerikkalaissotilaiden vaatteita tunneleiden suulle, jotta etsinnöissä käytetyt koirat eivät haistaisi Viet Congin piileskelijöitä. Tunneleissa ja niiden lähistöllä oli myös bambutikuista peukaloituja ansoja, joihin joutuessaan etsintäpartioiden sotilaat saattoivat hyvästellä koipensa, jos edes pääsivät niistä pois tuskallisen irrottamisoperaation päätteeksi.

CuChi-1

Huolimatta länsimielisten yrityksistä löytää tunneleita ja eliminoida niiden tuoma etu Viet Congin joukoille, tässä ei onnistuttu ajoissa. Länsimieliset ymmärsivät tunneleiden edut sodankäynnissä liian myöhään.  Tunneleita pommitettiin ja piileskelijöitä yritettiin löytää iskemällä kaasulla tunneleiden suulle. Viet Congin joukot olivat kuitenkin ottaneet nämä mahdollisuudet huomioon tunneleiden suunnittelussa ja asentaneet ilmansuodatusmekanismeja, jotka tekivät yritykset tyhjäksi.

Vaikka Cu Chin tunnelit ovat nykyisin täynnä turistiryhmiä, suosittelen kuitenkin käymään paikalla. Turret voivat kokea oman osansa tunneleista hyppäämällä pikkuruisista aukoista sisään ja sulkemalla itsensä hetkeksi maan alle. Paikalla on myös muutaman sadan metrin pituinen tunneli, jota on laajennettu turistikäyttöön. Paikka eroaa siis perinteisistä historiallisista kierroksista melkoisesti. En ole ikinä ennen kokenut vastaavanlaista ahtaanpaikankammoa kuin tuolla maan alla kompuroidessa. Väkisinkin tuli mieleen ryömiessä tuntemattomien peräluukussa kiinni, että miten sieltä pääsisi ulos sotatilanteessa, jos pommikoneet räjäyttäisivät kantamuksiaan yläpuolella. Hyytävä ajatus.

CuChi-2

Kierros jatkui tunneleiden ja ansojen esittelystä ampumaradalle, jossa oli mahdollisuus pistää muutama kuti tauluun kohtuulliseen hintaan. Myönnän olevani se onnekas, joka on kuullut AK-47:n pauketta vain uutisvideoista. Ääni on niin luonnoton, että väkisinkin säpsähdin moneen otteeseen. Samalla aloin arvostaa entistä enemmän tuuriani, että olen syntynyt tänä aikana sellaiseen maahan, jossa suurimmat ideologiset kahinat käydään ilmaisista ämpäreistä ja juhlamokkapaketeista.

Illan tullen palasimme takaisin Ho Chi Minh Cityn pilvenpiirtäjien juurelle. Oli aika heiluttaa hyvästit värikkäälle Vietnamille ja kääntää nokka kohti seuraavaa kohdetta, Indonesiaa.

CuChi-5

Tiny forever has passed since I last posted here. I feared that this might happen – the everyday life back home got me. I don’t want to write or edit pictures poorly and with half energy, which has created a thought that there’s “better time” to post here in the future. But even if it takes five years, I’ll tell the stories from our round-the-world trip in full. I owe it to you and to myself.

So let’s continue where the story made a stop the last time. After a few unlucky attempts to get tickets from Hanoi to Ho Chi Minh City, we finally booked flight tickets just a few days before our flight to Indonesia would have left. We first tried to book tickets to a train that would’ve traveled all the way from Hanoi to the good old Saigon but the travel agency had overbooked the train and our tickets were canceled at the last minute. Lucky for us since it would have been quite a long and difficult journey to sit in the train for over a day.

We almost missed the flight tickets as well since we failed to recognize that there was a one more link in the booking system to confirm the payment and tickets. It’s a bit funny feeling to make the same mistake twice and wonder where the confirmation e-mail had disappeared, hehehee. But we managed to get them in the end and left to enjoy a few days in the Ho Chi Minh City before leaving Vietnam.

CuChi-4
Ansat. // Traps.

Unfortunately couple of days in Saigon is far too little. Instead of wandering among the faceless glass buildings in the centrum, we decided to embrace a bit of Vietnamese history and traveled away from the city for a day trip in the Cu Chi tunnels area. It just to be one of the many war sites in the Vietnam War, located 70 kilometres from Ho Chi Minh City.

These tunnels were built to serve the Viet Cong forces while they battled against the Western-minded forces of Southern Vietnam as well as the supporting groups from the US. The Viet Cong forces could move supplies and food through the tunnels and some of them even lived there when needed. These tunnels were extremely small and narrow and full of nasty insects – nothing like the glorious catacombs found in the European countries.

CuChi-3

The Viet Cong forces had various ways to mislead the search parties of the enemy. They built the tunnel entrances to resemble termite nests and placed chili and clothes from the dead American soldiers near the openings so that the dogs of the search groups wouldn’t smell hiding Viet Cong soldiers. Near the tunnels there were also traps made of punji sticks which basically teared the legs of the soldiers who were unfortunate enough to end up in them.

Despite the efforts of the Western-minded forces, they couldn’t eliminate in time the advantage that these tunnels gave for the Viet Cong forces. South Vietnamese forces tried to blow up the tunnels and put gas in them to kill the hiding soldiers but the way the tunnels were planned as well as their air filtration systems made almost all efforts pointless.

CuChi-6
Propagandavideoiden aika. // Time for some propaganda videos.

Although the Cu Chi tunnels are nowadays full of tourist groups, I still recommend that you visit the site. There are many possibilities to get a hands-on experience on the life in the tunnels so it’s not a typical historical tour. As a tourist you can hop to the small entrance holes and see the narrow passageways underground. There’s also a tunnel that has been enlarged for the tourists and you can go inside to crawl it yourself. I’ve never been more claustrophobic in my life while visiting that tunnel though. You couldn’t but imagine there between two other random tourists what it would’ve been like to crawl there during the bombings.  Since there are twenty people behind you, you can only go forward but nobody knows whether you’ll ever reach your destination.

After showing us the tunnels and some of the punji stick traps used during the war, the guide led us to a shooting range where you could try to shoot to a target with reasonable price. I must admit I’m one of the lucky ones who have never heard sound of an AK-47 anywhere else besides the news videos. The sound is so unnatural that I winced more than a few times while we were there. It also made me appreciate more the fact that I was born to a country where the biggest ideological skirmishes are about free buckets being distributed in a local market.

HoChiMinh-1-2
Hyvästi jää, punahohtoinen Vietnam! // Goodbye Vietnam, shimmering in red colors!

After the Cu Chi tunnels we returned to Ho Chi Minh City and wandered for a few hours in the centrum. It was time to wave our goodbyes to Vietnam and continue our journey to the next destination, Indonesia.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s