6 lessons learned from traveling

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Noux-7-2.jpg

“Matkailu on yksi voimakkaimmista tavoista oppia itsestäsi.” No kuka ny niin sano? Minä! Ja varmasti monet muut matkailijat, mutta en löytänyt tähän hätään täydellistä lainausta. Sori siitä.

Nyt kun matkan päättymisestä on kulunut muutama hetki ajattelin rustata ylös ajatuksia, joita koen oppineeni reissussa. Suomessa kun ollaan, niin pistetään mukaan täysin postauksesta irrallisia kuvia Nuuksion päiväreissulta pari viikkoa takaperin!

YKKÖNEN. Olen päästänyt irti liiasta murehtimisesta ja suorittamisesta. Kun kiipeää 5416 metriin tai selviytyy umpikorvessa täysin ilman yhteistä kieltä eteenpäin, niin muuttuuhan se perspektiivi. Opin luottamaan, että ihmiset ei ole lähtökohtaisesti pahoja, vaan teot on. Se oli tärkeä huomio, kun yritin tunnistaa omia ennakkoluulojani. Samalla ymmärsin, että jotkut asiat ja teot oikenevat vain omalla painollaan, ajan kanssa.

KAKKONEN. Perspektiivi on tuonut myös rauhaa ja armoa tekemiseen. Ei kaikessa tarvitse olla paras. Kun lähdin matkalle olin just valmistunut yliopistosta ryhmäni parhaana, päässyt omilla ansioillani Viron presidentin vastaanotolle ja tehnyt töitä ja vapaaehtoistöitä kesät talvet kahdessa maassa. Olin armoton, ennen kaikkea itselleni. Jos en pystynyt tekemään hommia sillä intensiteetillä, että lopussa on takapuoli ruvella ja verenmaku suussa, niin ei tarvinnut tehdä sitten ollenkaan. Mutta yleensä se “ei ollenkaan” ei ollut vaihtoehto, sillä päässä jyskytti pelko, ettei jo annettu panos riitä. Mitä jos minä en riitä?

Nyt tiedän, että voin ihan hyvin sanoa ei kiinnostaville asioille, joille ei yksinkertaisesti ole aikaa. Olen ihan jees tyyppi, vaikka mulla ei olisikaan täydellistä Pinterest-kotia, unelmieni työtä tai kaikki toiveet täyttävää opiskelupaikkaa. Keskinkertanenkin tulos riittää, kunhan yrittää parhaansa. Tai no. Hiiteen se parhaansa yrittäminenkin, kunhan tekee niillä voimavaroilla mitä on siinä hetkessä.

Noux-5-2.jpg

KOLMONEN. Löysin salaista lahjakkuutta valokuvaamisessa ja kirjoittamisessa. Että miten vaikea tätä on suomalaisena kirjoittaa – minäkin olen ehkä joskus sittenkin lahjakas jossakin! Olen toki valokuvaillut pienen ikäni, mutta en koskaan näin paljon, näin lyhyessä ajassa. On hauskaa vertailla vuoden takaisia kuvia vaikkapa viikko sitten otettuihin. Eron kyllä huomaa!

En ole myöskään koskaan ollut tyttö, joka olisi kirjoitellut paljon päiväkirjoja tai käsitellyt suuria asioita kirjoittamalla. Siitä syystä tämä blogi oli pieni yllätys itsellenikin ja erityisesti se, että en höttöisellä muistillani vain unohtanut tän olemassaoloa jossakin tien varrella. Parasta tässä on ollut vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa, joten eiköhän täällä pysytellä vielä jonkun aikaa!

NELONEN. Elämä on joskus kuin elokuvista! Ai miksikö? No siksi, että sekopäisimmätkin unelmat voi toteutua, jos niille antaa tilaisuuden. Naureskelin ennen näille kliseisille viisauksille, että yhden oven sulkeutuessa pitää ettiä avoinna oleva ullakonikkuna ja punkea itsensä läpi sieltä. Ajattelin, että ihmiset, jotka viljeli näitä lauseita oli pirun naiiveja, eikä niillä ollut mitään käsitystä elämän tuomista pettymyksistä. Enpä naura enää. En ehkä olisi tullut lähteneeksi ja toteuttaneeksi suurinta unelmaani, jos niin moni ovi ei olisi päätynyt syöksykierteellä päin naamaa ennen lähtöpäätöstä. Ikävistä asioista voi saada voimaa!

Nuuksio-1-2.jpg

VIIS. Opin myös, että elämä on muutakin kuin jatkumo koulusta töihin ja hautaan. Kärjistettynä yhteiskunta voi nähdä sen niin, mutta meillä länkkäreillä on valtavasti vaihtoehtoja rajallisen elon tien käyttämiselle. Usein kyse on näiden ratkaisujen hetkellä rahan sijaan enemmän uskalluksesta.

Elämä on epävarmaa joka tapauksessa, joten miksi sitä ei pyrkisi etsimään perinteikkään jatkumon sijaan omia latuja? Nostan hattua alanvaihtajille, sapattivuotelaisille tai muuten vaan oman tiensä kulkijoille. Ja aivan erityisesti arvostan niitä arjen sankareita, jotka ei ehkä ole joka hetki intohimopäissään paahtamassa töissä tai muilla elämän osa-alueilla, mutta jotka löytää elämästään niin paljon hyvää ja arvokasta, etteivät katkeroidu kääväksi. Totuus on, että aika harvalla käy kaikessa flaksi. On silti suurinta uskallusta elää arjessaankin täysillä.

KUTONEN. Ja nyt kun siihen arkeen asti päästiin niin en ole kyllä minäkään ihan terve! Revin tällä hetkellä uskomatonta riemua siitä, että saan tehdä arjen juttuja. Keittää kahvia ja painaa aamuisin vielä kerran torkku-nappia. Pestä pyykkiä pesukoneessa ja hävittää ihan itte ne mustien sukkien parit. Tai käydä suihkussa, jonka kanssa ei tarvitse tapella kuumasta vedestä. Skeptikkona totta kai ajattelen, että ehkä tämä on nyt se kotimaahan palaamisen kuherruskuukausi, kun se naapurin Masa ei vielä känise pihakatajan lävitse, että aurinko paistaa tänäkin aamuna väärässä kulmassa. Aion joka tapauksessa nauttia jokaisesta hetkestä, kun en pidä näitä asioita itsestäänselvyyksinä!

Noux-2-2.jpg

“Traveling is one of the most intense ways to learn about yourself.” Who said that? Me! And most likely many other travellers but I couldn’t find the perfect quote so I made it myself lol!

Now that the time has passed a bit since our arrival back to home, I’ve come to think what exactly I learned during the 8-month journey. Since I’m back in Finland, let’s enjoy the pictures from our visit at the Nuuksio national park couple weeks back while going through a few points:

ONE. I’ve given up my tendencies to over-think and over-accomplish. When you climb with your last strength to 5416 metres or survive without any common language with strangers, it’s inevitable that your perspective changes. I learned to trust that people are not evil but their actions might be. Understanding this was a great aid when I tried to recognize my own prejudices. At the same time, I realized that some things and actions will only be resolved at their own pace.

TWO. This newly found perspective has also given me peace and mercy. I don’t have to be always so perfect in everything I do. I learned to accept the imperfections although it still hard on some days.

When I left on the round-the-world trip I had just graduated with the best results in our group, got an invitation to the reception of the President of Estonia and had worked hard in many jobs, volunteer projects and all kind of assignments. I had this attitude that if I can’t give hundred and twenty percent for the project, I shouldn’t do it at all. But usually this “not doing it at all” wasn’t an option since I feared that the things I had already achieved wouldn’t be enough. Maybe the others would realize I wasn’t enough?

Now I know that I can and I should say no to projects that might be the most interesting ones in that moment but for which I don’t have time. I’m pretty okay person even though I might not have the perfect Pinterest home, the coolest hipster job in the whole wide world or a study placement of my dreams. In some cases “mediocre” can be enough if you try your best. Or… When I’m thinking about it more, I should say that “mediocre” is enough even if you don’t give your best shot for it. You go with the resources you have in that moment.

Noux-8-2.jpg

THREE. I discovered some secret talents in photography and writing. Sure, I’ve taken photos before but not with this kind of intensity. It’s cool to look at the photos taken a year ago and compare them to shots taken now. There are some improvements hehe!

And honestly, I’ve never been a girl who writes diaries or processes life events through writing. So this blog sort of came out of the blue and I was pretty sure that I would just forget it existed at some point. But here it is still and I’ve loved to interact with you!

FOUR. I learned that life is sometimes a movie. Why, you ask? Because the craziest, most absurd dreams you have might come true if you just give them space to grow. I was the one who always laughed when someone said out loud that old cliché “when one door closes, look out for the window” and try to push yourself through it. I thought that people saying these things were freaking naive and lacked any kind of experience regarding disappointments or setbacks in life. But I won’t laugh at them anymore. I wouldn’t had the courage to go for a 8-month trip unless so many things hadn’t gone wrong before the final decision. Wherever I turned, a door slammed to my face. But then I looked up and saw the teeny tiny window above my head. The rest is history.

Noux-6.jpg

FIVE. I also learned that life is more than a continuum from school to work and death. Many of us have countless options to use our limited time on this Earth and sometimes when making decisions, it takes more courage than actual money to do the things we want the most.

Life is uncertain and there is nothing that would change that. So why wouldn’t you do things in your own way instead of relying on the traditional, well-beaten tracks? I respect persons who have the courage to change jobs, take a year or two off or just making their own rules in life. But what I truly appreciate is how some people, despite they might not be in the job or other life circumstance they are absolutely passionate about, still find so much love and beauty around them that they won’t give in and turn bitter. That’s the highest courage there is, living your everyday life to the fullest.

SIX. I’m so happy I can do simple things at home. Like making coffee or push that snooze button one more time in the mornings. Or wash my clothes in the washing machine and lose that pair of a black sock for the hundred time. Or go to shower where I don’t have to fight a battle every time I want to change from cold to hot water. Yeah, yeah I know, I’m pretty skeptical too that this honeymoon with my mundane activities will last. But that doesn’t mean I won’t enjoy it!

4 thoughts on “6 lessons learned from traveling

  1. Love this! So interesting reading about what you learned after your journey as we are getting ready to embark on ours…always look forward to your posts! 🙂

    Liked by 1 person

    1. Thank you Vito, always bringing the good vibes to the comment section! 🙂 I’m excited to see what you’ll experience on your journey. Do you have a specific route plan already or you just go with the flow?

      Like

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s