Finns abroad

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Brooklyn-2.jpg
Mä ja voimanainen Paula Vesala Brooklynissä! // Me and an amazing Finnish power woman, musician-actor-playwright-apparently-now-a-model-too Paula Vesala in Brooklyn, NY! 

Sarkasmivaroitus! Mielensäpahoittajat ja muut karvaiset kaverit, heittäkää ne tosikkokakkulat nenältänne hornaan ja tietäkää, että sinivalkoisilla juurilla on mahtavaa matkustaa. Itseironia on kuitenkin melkein meidän kansallisurheilua, joten siksi tässä tulee sarkastinen oodi suomalaisuudelle ulkomailla!

1. Paras tapa saada suomalaisen korvista pölähtämään savua? No nyysi sen ruuat tietenkin! Tai vähintään nappaa vähän lautasen laidalta ilman kirjallista lupa-anomusta. Ruuan (tai juoman) jakamisen kulttuuri on meille aika vierasta, ja jos joku on vetäny suomalaisen aamupalat huiviinsa ilman lupaa, alkaa perinteikäs Härmän hiljainen protesti. Onneksi tongalainen hosti ymmärsi tarjota perinneruokaa korvaamaan hirvittävän menetyksen sen jälkeen, kun oli vetänyt suurella ruokahalulla meidän aamupalat railakkaan perjantai-illan päätteeksi.

2. Suomalaiset rakastaa toistensa salakuuntelua. Jokainen suomalainen tietää sen onnen tunteen, kun ulkomailla juuri kukaan ei osaa tätä pienen salaseuran kieltä ja tuntemuksensa voi jakaa ihan vapaasti – joskus ilman pienintäkään filtteriä. Mutta sitten käy se liki mahdoton tilanne, että samalle neliömetrille osuu toinen Pohjolan sulosointuista kieltä taitava matkalainen. Voit olla varma, että suomalainen hyssyttelee vieruskaveria, vinkuttaa silmiä viereiseen pöytään ja kuuntelee korva pitkällä, mitä tähdellistä naapurin Matti tällä kertaa on päättänyt jakaa rakoistaan varpaanväleissä.

Paras esimerkki tästä oli erään pohjoismaisille tuotteille omistetun puodin myyjä Uudessa-Seelannissa, joka kuuli kaupan ainoiden asiakkaiden menevän tiskinsä ohi ja kommentoivan ääneen kiusallisen rehellisesti mielipiteitä suomalaisesta ikivihreästä iskelmästä. Hetken kuluttua kaupan stereoiden musiikkikattaus vaihtui ruotsalaisiin klassikoihin, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota tuolloin. Pöllöiltiin kaupassa 20 minuuttia esimerkiksi kiljuen riemusta suomeksi, kun pakkasesta löytyi sitä parasta eli Fazerin ruisleipää. Kaiken tän jälkeen mentiin tiskille maksamaan. Vasta sitten kiusaantuneena myyjä myönsi, että jaettiin yhteinen kotimaa ja pisti  “Mä kuuntelen Tomppaa” -biisin raikaamaan kajareista. Onneksi jaettiin vaan ne rehelliset arviot iskelmästä, eikä esimerkiks muisteltu Bangkokin ruikuliviikon parhaita paloja suureen ääneen.

Brooklyn-1.jpg

3. Miten löytää nopeasti kotimaista seuraa ulkomailla? Marimekon logokassin tunnistaa jokaikinen härmäläinen. Se on kuin majakka pimeässä, joka antaa salakuuntelun sijaan oivan keskustelunavaajan.

Käytät sitä rantakassina – suomalainen kirmaa merestä luoksesi.
Käytät sitä pyykkipussina – sulla on kohta seuraa pesukoneen äärellä.

Toimiva ja halapa niksi!

4. Kun tapaat toisen härmäläisen, sillä on aina nestemäinen leipä kädessä. Aina. Tai ainakin se on kyseisen nautintoaineen tarpeessa. Tää on todistettu Venäjällä, Mongoliassa, Nepalissa, Laosissa, Kambodzassa ja Indonesiassa. Ilmiö ei siis ole tarpeetonta stereotypisointia vaan  totisinta totta – me rakastamme olutta!

Mikäli kakkoskohdan korvien venyttäminen on jo käynyt puuduttavaksi, yleensä kultaisen juoman harras siemailu saa suomalaisen aukaisemaan aforismiarkkunsa – kyytiä saavat niin muiden härmäläisten elämänvalinnat kuin kotimaan ilmeiset epäkohdat. Rehellistä suomalaista ongelmanratkaisijaa ei voita mikään!

5. Smalltalk! Mikäs se semmonen on? Ulkomailla tulee opittua kaikenlaista, mutta smalltalk on yhä välillä niin jäistä, että napapiirilläkin on siihen verrattuna kameleille kelvot säät. Vastoin yleistä luuloa suomalainen ei jää smalltalkin aikana tuppisuuksi, mutta vastaa kysymyksiin hilpeän suoraan.

Hyvinä päivinä sosiaalinen kurkihyppely sujuu niin hienosti, että voi taputella itseään selkään. Mutta sitte on ne päivät, kun nousee koneeseen vuorokauden univelassa välilaskun jälkeen ja stuertti tervehtii iloisesti: “Nice to see you ma’am! How’ya doin’?” Vastauksena sain aikaiseksi hymyn irvikuvan ja suomalaisittain niin kovin tyhjentävän vastauksen: “Good.” Älysin virheeni kiusallisen hiljaisuuden jälkeen ja hätäpäissäni kysyin, miten stuertilla menee. Ilmeisesti tää laskettiin liian tungettelevaksi, koska harras kiusallisuuden tunnelma jatkui.

Sama homma toistui Uudessa-Seelannissa minkä tahansa myyjän kohdalla, joka alkoi kysyttäessä rehellisesti avautumaan työpäivänsä tylsyydestä. 
Onko uusiseelantilaiset eteläisen pallonpuoliskon härmäläisiä? Tunnen vahvaa yhteyttä!

Brooklyn-3.jpg

Sarcasm alert! All who love to point fingers, please remove your eyewear filtered with seriousness for a moment and know that I actually like Finland a lot. However, self-irony in our country is nearly a national sport and that’s why here comes an sarcastic ode to all Finns abroad!

1. The best and fastest way to annoy a Finn? Eat their food without permission! Or at least pick a bit of food from their plate without filling a written application before doing it. We don’t have a strong culture of sharing food (or drinks) even with our families and friends so when a Tongan with munchies devours a Finn’s breakfast, you can bet that a traditional Finnish protest will begin – hiding in your room and complaining to your Finnish companion in silence. Luckily our Tongan host understood the matter pretty quickly and offered us a spot in the delicious Sunday feast.

2. Finns love eavesdropping each other. Every Finn knows the exciting feeling of freedom when traveling abroad since nearly no one will understand the stories we share in our secret language – sometimes without the slightest of filter. But then happens the nearly impossible and fellow country(wo)man walks past the spot where the Finn has traveled long and far, completely unaware of the shared roots. You can bet that the Finn will silence her or his companions, wink their eye to the direction of the countryman and listen carefully the fascinating stories the neighbouring Matti shares on the blisters between his toes.

One of the best examples of this activity happened over a month ago in Auckland, NZ when we visited a shop selling Nordic goodies. We walked past the cashier and I wondered out loud if there are still people left who truly listen to those cringeworthy Finnish classics played in the shop stereos. The music changed quite quickly to Swedish songs but I didn’t pay any attention to it. We continued to the freezer still talking about random things and found Finnish rye bread. After happy shouts and 20 minutes more in that shop, we finally went to pay. And then also the cashier opened his mouth, put the same Finnish classics on as moments earlier and admitted awkwardly that he was from Finland too. Luckily we had only shared our honest opinions on the music and hadn’t talked about our fond memories of Bangkok belly or other nasty surprises.

Brooklyn-4.jpg
Meni ihan hulvattomaksi palvonnaksi koko lysti. // I adore her like crazy. 

3. How to find quickly another Finn when traveling? Buy a cotton bag with logos of Marimekko and use it wherever you go. It’s like lighthouse for Finns wandering in the dark and also acts as a nice icebreaker.

Take it with you to the beach – a Finn will run from the sea to meet you.

Use it as a laundry bag – a Finn will soon accompany you next to a washing machine.

Such an easy and cheap trick!

4. When you meet fellow Finns, they always have a liquid bread on their hands. Always. Or at least they seem that they are desperately needing it. This has been proved in Russia, Mongolia, Nepal, India, Laos, Cambodia and Indonesia. It’s not unnecessary stereotyping because it’s true – we love beer! If the eavesdropping activities in the second section have become boring, a Finn might share a few legendary quotes after sipping the golden treat. The chosen topics may vary from the other Finns’ personal choices to the obvious faults in our home country. Nothing beats a honest Finnish problem-solver!

5. Smalltalk? The hell is that? On the contrary to popular belief regarding Finns, we won’t fall silent when you ask how we are doing but instead, we’ll give you hilariously honest answers. That’s part of our charm! You can learn many things while traveling and sometimes it’s possible to achieve the feeling that even the people from the land of snow and peace can master the art of smalltalk.

And then there are times when a Finn just stumbles big time like after 24 hours of traveling when we boarded a plane in Sydney. An energetic stuert welcomed me with words: “Nice to see you ma’am! How’ya doin’?” I was tired as ever but managed to pull up a face which resembled something between a smile and a frown and answered to him: “Good.” After a moment of awkward silence, I realized my mistake and tried to save the situation by asking: “And you?” Apparently it was interpreted as too intrusive and thus, the awkwardness just got to an another level.

The same cycle of awkwardness went on in New Zealand with every cashier we encountered. When we asked how they were doing, the cashiers glanced us with a weird look on their faces, then decided that it was time for some honesty and started to open up about their boring days at work. 

So do we share roots with New Zealand? I feel that we have a lot of common with Kiwis!

6 thoughts on “Finns abroad

  1. I do not agree with You this: “When you meet fellow Finns, they always have a liquid bread on their hands.” BTW, have You travelled in South America?
    Happy and safe travels.

    Liked by 1 person

    1. It’s a good point, thanks for the comment! 🙂 As I wrote, it’s a sarcastic post and thus, subject to all kinds of over-generalizations. I should have clarified it maybe a bit more but my intention was only to point out that many of us love beer. It’s true that many Finns don’t drink it (or any other alcoholic beverages) at all but what I haven’t understood is the negativity which follows if one does enjoy a drink or two. Forgive me for relying on the simplified perceptions of different nations again but if the French can proudly sip wine and Germans enjoy beer, why do Finns sometimes have such shame regarding e.g. beer? Maybe the reason is historical, idk. You either drink or don’t drink but it shouldn’t be a matter of shame, either way. 🙂

      Binge drinking is a completely different story and I don’t support that.

      I haven’t been to South America but it’s on my list. I would love to trek in Patagonia and see Salar de Uyuni! Safe travels!

      Like

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s