Don Det – Paradise on the river

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

DonDet-5.jpg

Oi Don Det, tuo väsyneen reissarin paratiisi!

Mekong-joen varrella, aivan Kambodzan ja Laosin rajalla sijaitsee järjetön määrä eli noin 4000 suurta, pientä ja keskikokoista saarta. Lukumäärän todenperäisyydestä en tiedä, mutta pahuksen monta niitä luotoja ja niemenkärkiä siellä joka tapauksessa on. Näistä kenties suosituin on Don Detin saari, jonne on aikojen saatossa kehittynyt  reppureissareille suunnattu kylä.

Saarelle matkataan Nakasangin kylästä pitkällä ja sitäkin kiikkerämmällä paatilla, jonne päästäkseen kömpelömpi reissari saattaa joutua vetäisemään nelivedon päälle. Don Detin rantavesiin pulahtamisen jälkeen edessä levittäytyy infernaalinen tulva matkatoimistoja ja turistisyöttölöitä. Tää tuska kestää noin seitsemän ja puoli metriä. Sataman turretaivaan jäätyä taakse voi joen varrelta löytää värikkään kirjon eri kunnossa olevia mökkejä.

DonDet-14-3.jpgDonDet-9.jpg

Jos et kaipaa mitään muuta kuin katon ja terassin joelle päin, niin suosittelen suuntaamaan 3 euron majoituksiin Don Detin auringonlaskun puolelle. Et sitten tosiaan saa muuta kuin sen katon ja terassin. Ja jos hyvä tuuri käy, niin ehkä pari torakkatoveria yökavereiksi. Tää oli ihan hyvä diili meille, sillä käytännössä vaan käytiin nukkumassa lomahökkelissämme.

Dondet-10.jpg
Mökin edessä saattaa myös vaeltaa överisöpöjä vieraita. // You might meet overly cute guests in front of your cottage.

Don Det ei ole aktiviteettipäristelijän taivas, mutta hikisiin bussimatkoihin väsyneelle reissarille se tarjoaa mainion hengähdystauon. Bilettäjiäkään ei saarella suosita, sillä koko paikka pistää luukkunsa kiinni kello yhdentoista aikaan illalla. Sen sijaan herbaalihoitoihin kajahtaneille rohtotohtoreille sataman tuntuma tarjoaa erinäisiä virikkeitä. Pitsat tai paistetut riisit voi tilata “onnellisena” eli hieman erilaisella yrttikuorrutteella, ja samaa onnen oreganoa löytyy myös erinäisistä pirtelöistä ja suklaakakkusista. Kummia maustetaitureita nuo laolaiset.

Kylälegendat kertovat, että muutama tunti aterioinnin jälkeen matkaaja saattaa nähdä hökkelinsä seinillä lentäviä lohikäärmeitä ja muita yöperhosia. Joten ken tuota oreganoa pistelee poskeensa, olkoon tietoinen sen vaikutuksista.

Ja vakavasti puhuen: muistakaa matkailijana vastuu siitä, minkälaista bisnestä tuette. Pitkällä tähtäimellä tämänkaltainen toiminta voi vahingoittaa paikallisia yhteisöjä, jos turistit alkavat ylikuluttamaan tarjottuja tuotteita. 

DonDet-16-2.jpgDonDet-15-2.jpg

Don Detillä voi myös sotkea pyörällä eteläisemmälle saarelle Don Khonille tutkimaan vesiputouksia ja uimarantoja. Ei ne ehkä parhaasta päästä olleet, mutta hämäriä metsäpolkuja oli mukava polkea rämisevällä kulkupelillä. Laiskemmille mökkimajoitukset vuokraavat tubeja, joiden kanssa voi mennä lilluskelemaan Mekongiin virvokejuomat tukevasti räpylässä.

Taisi olla ensimmäisiä kertoja, kun todella tuntui siltä, että nyt ollaan lomalla, eikä alituisen kuumotuksen ja säätämisen sävyttämällä reppureissulla. Oli hyvä vetää hetki henkeä ja vaihtaa kuulumisia Pohjolan talvesta karanneiden matkaajien kanssa (tsekatkaa Anun ja Mikon vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä oleva blogi tuosta!).

Tosin vedettiin sitä henkeä kyllä sen verran pitkään, että melkein unohdettiin lähteä pois koko Laosista. Mutta siitä selkkauksesta lisää seuraavassa postauksessa!

DonDet-6-2.jpg

Oh Don Det, the paradise for weary travelers!

Near the Lao-Cambodian border along the flowing waters of river Mekong, there is an area of 4000 big, small and medium-sized islands. I can’t really verify whether the number 4000 is true but the sure thing is that there are quite many of them still. The most popular one of these islands is Don Det, which has developed a certain backpacker charm over the years.

You can travel to the island from a small mainland town Nakasang with a narrow boat. In order to step on the boat, however, the clumsier ones may have to crawl a bit in order to maintain the balance. After the splashing the feet to the warm beach currents at Don Det’s “dock”, you may see only the flood of different travel agencies and tourist restaurants closing to you. This pain will last about 7 and half meters. After that you’ll find colorful selection of all kinds of small cottages situated on the riverbanks.

DonDet-11.jpg

If you only wish for a reeeeeally basic stay with a roof and and a terrace directed to the river, you can book one of the cottages on the sunset side of the island for three euros per night. But believe me, these are really basic accommodations and you may get a few cockroach buddies in the evenings. But it wasn’t nothing too yucky so it was a really good deal for us since we only slept our nights in the cottage and spent the days elsewhere.

DonDet-4-3.jpg

Don Det is not the destination for adrenaline junkies but it’s a perfect spot for one who has traveled and sweated for miles in the warm Laotian buses. Also all-nighter party people are hardly tolerated here since the whole island closes its doors at 11pm every night. However, those who have found the joys of herbal treatments may be intrigued by all the possibilities that the Don Det’s tourist restaurants will offer them. You can order your pizza or fried rice as “happy” and the slightly other than usual “oregano” can be added to the milkshakes and brownies as well. Weirdly talented spice masters these Laotian people.

The village legends tell that after consuming and enjoying this happiness treat, the hours long wait will be awarded with a sight of flying dragons and other night creatures on the walls of your cottage. So beware of its effects if you choose to spice up your food.

And on a more serious note: please remember your responsibility as a traveler when buying these products and supporting these kind of businesses. In the long run it might hurt the local community if the tourists start overconsuming the offered goods. 

DonDet-3-2.jpg

Among other activities, you can also rent a bike and cycle to the far end of other island Don Khon to see the waterfalls and beaches. They may not have been among the best ones in the world but it was a nice way to spend a day. If you feel a bit lazier, many of the accommodations also rent tubes for a small fee so that you can grab the refreshments and go to enjoy them to the river Mekong.

Here it truly felt for the first time that we are on a holiday since usually our backpacker life is pretty much filled with uncertainty and hassle. It was a good moment to breathe some air and share stories with our new Finnish friends, Anu and Mikko (their blog and nice pictures are worth a visit, even if you don’t understand Finnish!).

Somehow we lost ourselves to the island’s peaceful atmosphere and almost forgot to leave Laos before our visa ended. But more of that story in the next post!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s