Savannaketh – Endless days

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Savannaketh-1

Kong Lorin luolastosta matka jatkui edemmäs etelään Savannakethiin. Istuttiin rämisevän bussin takapenkeille, joiden yllä ilmastointilaite purskautti sopivissa väleissä vesisuihkuja pahaa-aavistamattomien laosilaisten niskaan. Vieressä istui kalifornialainen mimmi, joka kertoi, että luin sen lempikirjaa, Jane Austenin Persuasionia. Matka tuntui kestävän iäisyyden Laosin pomppuisilla teillä. Mutta sitten tuli pysähdys ja kalifornialainen vilkutti hypätessään edemmäs matkaavaan bussiin. Me jäimme Savannakethiin, joka oli kuin turistioppaiden alakulman sivulause. Täällä ei tapahtunut paljon – hyvä niin.

Savannaketh-6Savannaketh-2

Hoidimme pois alta paperitöitä Savannakethin juuri avatussa kahvilassa, joka olisi voinut sijaita missä tahansa hipster-kaupunginosassa ympäri palloa. Päivän päätteeksi kuljeskelimme kaupungin kaduilla laosilaiset patongit käsissä ja pelkäsimme katukoirien haistavan ilmaisen illallisen. Mutta jopa piskit osasivat ottaa täällä rennosti – paitsi se yksi joka räksytti aidan takana aina kun joku käveli ohitse. Joinakin päivinä pakenimme auringon paahdetta Lisa’s Cafehen ja pelattiin monta matsia biljardia laosilaisen biljardimaisterin kanssa. Tyttö sai mistä tahansa kulmasta pallot pussiin ja vei meitä hymyssä suin kuin pässejä narussa. Ei voitu tehdä paljon muuta kuin ihmetellä tytön pelaamista sanattomana.

Sellaisia ne olivat, Savannakethin pysähtyneet päivät. 

Savannaketh-3Savannaketh-4

From Kong Lor’s cave we traveled further down to south to the city of Savannaketh. We sat on the back of an old, noisy bus where the air-condition system poured water to the necks of unexpecting Laotians. Next to me traveled a Californian girl who told that I was reading her favourite book, Jane Austen’s Persuasion. The journey seemed to last forever on the bumpy Laotian roads. But then came the final stop and the Californian girl waved for goodbyes when she stepped to another bus traveling further. We stayed in Savannaketh, which resembled the forgotten footnotes in a Lonely Planet guidebook. There wasn’t much hustle and bustle there – which was a good thing.

Savannaketh-5

We spent hours doing paperwork in a brand-new café in the centrum of Savannnaketh, which could have been located in any of the hipster neighbourhoods around the world. After a day of struggle, it was time to buy Laotian baguettes and just stroll around the streets avoiding the hungry stray dogs looking for dinner. But it turned out that even the dogs were chilled here – except the mad one behind the fence which started to bark every time someone walked past its territory. On some days we escaped the heat to Lisa’s Café and played countless pool games with a Laotian billiard master. The girl could play the game from any position or corner and won us easily every time with a huge smile on her face. You couldn’t do much else but watch her playing in awe.

That’s how they were, the endless days in Savannaketh.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s