Luang Prabang – Jungle and sauna for Christmas

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Luangprabang-1-5.jpg

Vietimme joulun Luang Prabangissa. Mitään erikoisia suunnitelmia perinteikkäistä pyhämenoista ei ollut, sillä Laosissa kristilliset karkelot eivät ole kovin suuressa suosiossa. Luang Prabang itsessään ei herättänyt meissä suuria tunteita, sillä kaupunki tuntui kehittyneen ohi pienen jokikylän tunnelmasta. Paikka muistutti joulun aikaan enemmän lomakyläeetujen kohtauspaikkaa, jonne oli varta vasten rakennettu turisteille purilaisia ja pizzoja myyviä ruokaloita ja matkamuistoputiikkeja. Laosilaisuus tuntui jo paenneen kylänraiteilta. Tilausta tälle kehitykselle tuntui kuitenkin olevan, joten rattaat pyörinevät tulevaisuudessakin eteenpäin.

Jouluateriana tilasimme katuruokalasta kalaa, erilaisia makkaroita, kasviksia ja tietenkin laosilaista tahmariisiä (sticky rice). Nimensä mukaisesti tahmariisi tarttuu tiukemmin toisiinsa kiinni kuin kotipuolessa ottajaansa pakoilevat riisiannokset. Sitä on siis helppo napsia poskeensa ihan sormin suoraan kiposta. Aterian kelpasi huuhdella alas vielä muutamalla kulauksella paikallista olutta, Beer Laoa. Tumman oluen ystävänä pidin Dark Beer Laosta yllättävän paljon, vaikka valveutuneet oluslitkijät mut tästä massatuotannon hedelmän ilakoinnista varmaan nostavat vielä seinälle. Nam!

Joululahjarumba meni meiltä ohi, mutta eksyttiin keskustan jokailtaiselle turremarketille. Julius sai lämpöisen, mutta ehkä vähän kornin Beer Lao –hupparin ja mä harakoin korukojusta kotiinviemisiä.

Luangprabang-6-2.jpgLuangprabang-2-2.jpg

Päätimme nauttia erikoisesta joulusta täydellä teholla, ja kiertää vuokramopolla Luang Prabangia ympäröiviä viidakoita ja vesiputouksia.

Kuang Sin vesiputouksella apinavietti kiipesi tappiinsa, sillä kipusimme vesiputouksen päälle liaaneja ja jyrkkää polkua pitkin. Tai no kuka kipusi ja kuka ei. Julius meni menojaan rinteessä kuin mikäkin makaki, kun mä aloin yhtäkkiä tuntea alkukantaista korkeanpaikan kauhua. Alas oli aika pitkä matka jyrkässä rinteessä, ja mietin niitä vaihtoehtoja, jos ote lipeäisi kevyestä oksankarahkasta. Joululahjaksi niskat nurin ja kamera päreiksi ei varsinaisesti houkutellut.

Siinä liaania pitkin hitaasti hinautuessa ja syntyjä syviä miettiessä en huomannut, että ylemmäs oli pysähtynyt laosilainen viidakko-opas. Ylöspäin taistellessa hikikarpalot vieri otsaa pitkin silmiin, ja kainalossa killuneet sandaalit tipahteli jatkuvasti otteesta. Laosilainen opas alkoi räkättää yläilmoista ja huusi: “Too difficult for you miss!” Joulurauhan hengessä en heittänyt ukkoa sandaalilla, vaan laskeuduin äkeänä rinteestä alas.

Onneksi vähän matkan päästä löytyi sieltä kuitenkin toinenkin, loivempi reitti rajoittuneemmille kiipijöille. Ei tarvinnut etsiä jännitystä joululeffamaratoneista, kun sydän hakkasi kahtasataa muutenkin!

Luangprabang-5-2.jpgLuangprabang-1-4.jpg

Joulun paras lahja oli kuitenkin laosilainen sauna. Saatiin vahva vinkkivitonen toisilta härmäläisiltä, että Punaisella Ristillä olisi Luang Prabangissa yrttistä höyryä tarjolla sopuhintaan (käykää tsekkaa Ellan mainiot matkatärpit Matkalla kaiken aikaa -blogista!). Totta kai lähdimme katsastamaan, mistä oli kyse. Ja totta tosiaan, keskellä Kaakkois-Aasiaa löytyi paikallisilla mausteilla höystetty, ihka oikea sauna! Voi sitä onnen määrää! Löylyasusteeksi saimme hametta muistuttavan suuren kankaan sekä pienen pyyhkeen. Pukeutumisen jälkeen jakauduimme naisten ja miesten saunoihin. Neljän kuukauden jälkeen oli ihanaa istua lauteilla, tuoksutella yrteiltä tuoksuvaa ilmaa ja kuunnella löylyturinoita laolaisittain. Laosissa saunan ohessa tarjotaan myös teetä hoitamaan nestetytyksen virkaa, jota ryystimme kilpaa löylykierrosten välissä. Kaksi raukeaa matkalaista palasi parin tunnin jälkeen hymyissä suin hostellille.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sykettä nostavaa ja jotain vähän yrteillä höystettyä – siitä oli meidän joulu Laosissa tehty!

KuangSi-1-7
Kuang Sin vesiputous. // Kuang Si waterfall.

We spent our Christmas in Luang Prabang. Since Laos isn’t really the place where the Christian holidays are celebrated to a great extent, we didn’t make big plans for the festivities. Luang Prabang itself didn’t stir up big affectionate emotions in us because the town seemed to have developed past the small river village charm it apparently once had. The place reminded me more of a meeting point for resort vacationers, which catered every need for souvenirs with many tourist stalls and hunger for burgers and pizzas with its Western restaurants. It felt like the Laotian spirit had escaped the town’s streets long time ago. Many were happy with this development and undoubtedly the changes for more tourist-friendly services will continue in the upcoming years.

As Christmas feast we ordered some delicious fish, tasty sausages, juicy vegetables and freshly made sticky rice from the street vendor. In accordance with its name, this rice really is sticky! It also means that it’s really easy to pick up pieces of it and eat them by hand (unlike home where the rice escapes anything but spoons). This food fiesta was completed with a local beer called Beer Lao. I’m a huge fan of stouts and porters so I really enjoyed tasting the Dark Beer Lao. Although the true microbrewery enthusiasts will probably wish I would’ve kept quiet after this praise for the mass produced beer label. 😉 Yummyyyy!

KuangSi-3
Väkijoukkoa Kuang Sin vesiputouksella. // Crowds at the Kuang Si waterfall.

Despite we skipped the whole Christmas gift circus this year, we toured a bit the crowded night market at the centrum of Luang Prabang. Julius got a warm but a bit corny Beer Lao hoodie and I expanded my ring collection with Laotian designs.

Since the Christmas was a bit extraordinary, we decided to explore the nearby jungles and waterfalls with a rented motorbike.

Luangprabang-12-7.jpg

Luangprabang-10-4
Tad Thongin hylätyn oloinen reitti vesiputouksille. // Tad Thong’s abandoned route to the waterfalls.

At the Kuang Si waterfall, our monkey mode reached a new peak when we climbed on top of the waterfall. The path was really steep so we used lianas to help us advance higher. Or some of us did while others struggled.  Julius climbed like a mad makaki to the higher grounds while I started suddenly feel primitive fear of heights. The fall down to the ground was pretty long at this point and I couldn’t help but wonder what would happen if that woody vine had suddenly snapped between my hands. I didn’t necessarily love the idea to get a broken neck and destroyed camera as a Christmas gift.

So when I struggled with the lianas at a snail’s pace and thought all the worst case scenarios through, I didn’t realize that I was being watched by a Laotian jungle guide. Sweat trickled down to my eyes and the sandals placed under my arm were constantly about to drop. Laotian guide started to laugh out loud and shouted, “Too difficult for you miss!”. Since I had already embraced the kind Christmas spirit, I didn’t throw my sandal at him but made a quiet yet fairly annoyed descend to the ground.

Luckily nearby there was an another, less steep route which the more limited climbers like me could use to visit the top. There was no need to search for thrill from the Christmas movie marathons after this since my heart already pounded like I would have finished a triathlon!

But the best gift this Christmas was the visit to Laotian sauna. We got a great tip from other Finns that the Red Cross had a sauna in Luang Prabang offering herbal treats for its visitors with reasonable prices. As bathing in the heat is part of the Finnish Christmas tradition, of course we had to check it out ourselves. We couldn’t believe our eyes but in the middle of the South-East Asian town there was a real, small sauna where you could leave the day’s worries to the warmth of herbal steam! I can’t describe with words how happy we were when we found this place! The Red Cross ladies gave us a sarong and a small towel as a sauna outfit and after changing clothes, we separated our ways to women’s and men’s sides. After 4 months of traveling, it was awesome to feel the warmth, smell the herbs in the air and hear how the people shared their sauna stories in Lao. You could also grab a cup of tea when taking a break from the heat and spend time in the terrace. In the end, two really relaxed travellers returned to the hostel after hours of sauna time.

Something new, something old, something to make your heart pound and something spiced up with herbs – that was our Christmas in Laos!

Luangprabang-9-7
Tad Thongin maaginen metsä. // Tad Thong’s magical forest.

2 thoughts on “Luang Prabang – Jungle and sauna for Christmas

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s