Karaoke night on a Laotian bus

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

luangprabang-bus-4
Kännykkärpäsyjen laadusta pahoittelut jo alkuun. Koittakaamme kestää tämä postaus! 😉 // As for starters I’m sorry for the photo quality, these are mobile pics. We’ll survive this post for sure! 😉

Laolainen yöbussi osoittautui hieman erilaiseksi kuin olimme odottaneet – sen kyydissä ei ollutkaan tarkoitus vedellä koiran unta moottorin hyristessä taustalla.

Piskuisella bussiasemalla nököttänyt linjuri ahtautui täyteen laolaisia mummuja, perheitä ja yksinäisiä nuoria miehiä. Taidettiin katon matkatavarakiskoille nostaa käsivoimin pari skootteriakin. Bussi oli täynnä pulputusta ja evääksi tuodut tuoreet nauriit rouskuivat iloisten hymyjen välissä.

Muutama tunti moottorin ensiyskähdyksestä kului matkustajien juuri ja juuri kuuluvaa laon kieltä kuunnellessa ja tuijotellessa ikkunasta mäkistä maastoa. Kun ilta sitten pimeni, meno villiintyi. Kuski päätti, että nyt oli täydellinen ja oiva hetki laolaiselle karaoketuokiolle. Bussiin roudattu järjettömän kokoinen kaiutin raikasi jotain, mikä muistutti erehdyttävästi paikallista kansantanhua ja ikivihreää humppaa. Kuski hyppi tasajalkaa kaasulla ja loilotti mukana samalla, kun pyöritteli huolettomasti rattia mutkittelevilla vuoristoteillä. Tätä jatkui koko yön. Olin lopulta varma, että tossa ruletissa joko kaasu, kuskin pumppu tai ratti pettää.

Auringon painuttua mailleen matkaan tuli lisämukavuutena lämpötila, jossa Härmän talvissa taivaltaneenkin hampaat alkoivat kalista. Jotenkin meiltä kummaltakin oli päässyt unohtumaan, että yöt voivat Laosin pohjoisosissa olla todella kylmiä. Koko bussisirkus herätti aikamoista hilpeyttä ja loppuyön turhautumisessa lievää vimmaa repiä tukkaa päästä.

luangprabang-bus-1

Saavuttiin vihdoin etuajassa kolmen aikaan Luang Prabangin asemalle, josta raahauduttiin hostellille anelemaan jonkinlaista yösijaa. Ovipoika heräsi laveriltaan kohtuullisen ärtyneenä ja ilmoitti, että koko hostelli on täynnä sinä yönä. Koska oltiin tehty varaus vasta seuraavalle päivälle (luultiin, että bussi olisi kuitenkin myöhässä), ei auttanut kuin jäädä aulaan nuokkumaan ja odottelemaan sitä armon tuntia, kun saisi paiskata päänsä vihdoin tyynyyn.

Mahdoimme olla näky siinä pienen hostellin keittiön pöydän ääressä, kun ensimmäiset virkeät ja vetreät aamupalastajat saapuivat paikalle. Kaksi ryytynyttä, edellisestä yöstä ryvettynytä kulkuria pilkki ja hihitti tyhjille seinille. Lopulta hostellin henkilökunta päästi meidät onneksi pälkähästä tunnin etuajassa. En ole koskaan ennen ollut yhtä iloinen nähdessäni hostellisängyn häämöttävän heittäytymisetäisyydellä!

LuangPrabang-bus-2-2.jpg

The Laotian night bus turned out to be a bit different than we had first thought – unlike other night buses you weren’t meant to fall asleep there to the peaceful purring of the bus motor.

This bus, which had been parked to a small bus station in Huay Xai, filled quickly with Laotian grandmas, families and young men traveling alone. From the window we saw when the staff casually pulled two scooters up to the roof with other luggage. Right from the beginning, the bus was full of bubbly discussions and fresh turnips crunching in between huge smiles.

Couple of hours went by simply listening hardly audible discussions in Lao and seeing the sceneries change behind the window. When the day was turning to an early evening, however, our driver decided that it would be a perfect time for some Laotian karaoke. They had carried an enormous speaker to the bus before it departed from the bus station and now it blasted the folk music with such volume that it almost rattled the windows.  The driver jumped on the accelerator in every turn on winding mountain roads and sang along the songs as loud as he could while spinning wildly the steering wheel. This went on the whole night. In the end I was pretty sure that either the accelerator or the steering wheel would broke down before the driver would stop his performance.

luangprabang-bus-3

To spice up the experience, the night temperatures in the Northern Laos were quickly changing the bus to a small igloo. Somehow both of us had forgotten the fact that it’s pretty cold there during the night. The whole circus was actually really hilarious but as the night went on and slight frustration kicked in, I also felt slight urge to pull my hair out.

We arrived to Luang Prabang ahead of time at 3am, and headed to our hostel to beg a free room for the rest of the night. A bit confused and annoyed boy woke up to let us in and told that the hostel had been completely sold out that night. Since we had a booking for the next day (we really thought that the bus would be hours late instead of arriving earlier), we couldn’t do more than to sit at the breakfast tables and wait for the golden moment when we would be finally allowed to go to sleep.

We must have been a sight at the breakfast tables when the first energetic and high-spirited travellers came down to enjoy their refreshing morning meal. Two completely exhausted hobos, almost falling asleep every 5 seconds and laughing at empty walls. Finally, the hostel staff were kind enough to let us go to our room an hour earlier. I had literally never been so happy to see a hostel bed at a jumping distance!

luangprabang-bus-5-2
Asettelit turhan aikasin sen niskatyynyn asemiin… // You put that neck pillow there a bit too early… 

5 thoughts on “Karaoke night on a Laotian bus

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s