Bangkok – A week of toilet tiles

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

img_1268-2

Oli aika lentää Thaimaahan, suoraan sukkana pääkaupunkiin. Olin jostaki vetässy henkoseeni flunssan siemenet ja puolivälissä lentoa alkoi vihloa otsaa niin, että näköä haittasi. Ilmeisesti ilmanpaineet sekoittivat pääkoppaa sen verran, että pystyin pitämään vaan päästäni kiinni ja vaikeroimaan nenäliinaan. Sori siitä vieressä istuneelle naiselle, joka sai todistaa tätä episodia. Huliolla vuorostaan kiersi vatsassa, ja pelättiin molemmat, minkälainen kiertopalkinto sieltä olis tulossa.

Lentokentällä oltiin molemmat poikki ja kuumotuksissa, päästäiskö thaimaalaiset meitä edes maahan viisumivapaasti. Meillä kun ei ollut vielä lippua pois maasta, sillä bussilippuja oli hankala ostaa netistä. Jonossa alkoi nousta kylmä hiki – joutuisko tässä nyt maksamaan vielä jonkun kalliin viisumin turhan takia?

img_1242
Hotellin katolla oli thaimaalainen rukousalttari, jonka luona kävin hortoilemassa ja toivomassa parantumista. // There was a Thai prayer altar at the top of our hotel and I went by it to hope that we would be miraculously cured.

Ojennettiin vuorollamme passit tiskin yli virkailijalle, joka vain katsoi, että omistajalla oli passikuvaa muistuttava pärstäkerroin ja löi leiman eetteriin. Kaikki oli ohi viidessä minuutissa. Eikä sanaakaan lipuista. Lähes suutelin Bangkokin lentokentän lattiaa, kun oltiin virallisesti päästy maahan. Sehän tarkoitti, että oltiin myös virallisesti selvitty rahattomuudesta, myöhästelevistä junista, näyistä, hajuista ja Intian ristiriitaisuudesta. Olo oli kuin olympiavoittajalla, kun pankkiautomaatilla ei ollutkaan kahden tunnin jonoa ja rahaa sai niin paljon kuin tilillä piisasi.

Älkää ymmärtäkö väärin, Intia oli yksi hyödyllisimpiä etappeja tällä reissulla. Kolmessa viikossa opittiin enemmän kuin vuosissa kotona. Helppo maa se ei silti ollut.

Mutta oli Intialla vielä yksi jäähyväislahja meille molemmille – vietettiin seuraava viikko hotellihuoneessa eeppiset mittasuhteet saaneessa ripulissa ja flunssassa. Vinkkinä, älkää koskaan juhliko liian aikasin, että te ette oo saaneet matkatoverinne ruikulia. Se iskee silloin aivan varmasti. Ilmeisesti Kolkatasta oli tarttunu ylläri matkaan, joka piinasi meitä kumpaakin niin, että raahauduttiin vain kerran päivässä syömään kadun toiselle puolelle. Ketutti kuin pientä oravaa, mutta minkäs teet – se oli vaan lusittava läpi.

Mielenkiintosta tutkittavaa ne bangkokilaiset vessojen kaakelit.

img_1258

It was time to fly to Thailand, straight to its capital. I had caught a terrible flu from somewhere in India and in the mid-flight, my forehead started to ache so that I could barely see. Apparently the air pressure messed up my head so that I was only able to hold it and whimper to a tissue. I felt sorry for that woman who had to sit next to me and witness this episode. Julius, in turn, had a weird feeling in his stomach and we were both fearing what kind of surprise prize might be waiting in there.

At the Bangkok airport we were both exhausted and anxious to know whether the Thai officials would let us enter the country visa-free. We didn’t have a ticket to prove that we were leaving the country in the following 30 days since it was quite difficult to buy bus tickets from abroad. In the queue the nervousness increased – would they ask us to pay a visa that we didn’t even need?

img_1245

We gave our passports for the official who only checked that they belonged to us and stamped the pages. All was over in 5 minutes. And no questions asked about the tickets. I almost kissed the airport floor after it was official that we were allowed to enter the country. It also meant that we had survived being penniless, trains arriving late, sights, smells and the Indian contradictions as a whole. I felt like a Olympic medallist when there was no queues at the ATM and I could withdraw as much money as I had on my account.

Don’t get me wrong, India was still ranks as one of the most useful countries we have visited on this journey. We learned more in three weeks than in many years at home. Still, it wasn’t an easy country.

And India had a small farewell gift for us – we stayed for a week within four walls, trying to beat epic flu and diarrhea. Just a tip but never celebrate too soon that you didn’t get the diarrhea of your travel buddy. You’ll get it most likely sooner or later. I think we most likely got this special surprise from Kolkata, and it troubled us to that extent that we could leave the hotel only once a day to eat something. We were both really, really annoyed but the only possibility was just to try to endure through it.

Pretty interesting week inspecting the toilet tiles in that hotel.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s