Bodh Gaya – Quest for enlightenment

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

img_1159-2

Varanasista matka jatkui eteenpäin kohti Bodh Gayaa. Kaupunki on yksi buddhalaisten pyhiinvaeltajien pyhimmistä – onhan itse Buddha istunut puunsa alla juuri tuossa paikassa. Sonan avustuksella saatiin liput junan alimpaan makuuvaunujen luokkaan, mutta juna olikin nelisen tuntia myöhässä. Vuorossa oli siis yöllistä odottelua Mughalsarain asemalla kulkukoiria ja eksoottisia aromeja pakoillessa ennen kuin päästiin junan laverille.

Juna pysähtyi aika äkkiarvaamatta Gayan asemalle, sillä intialaisissa junissa ei paljon kuulutuksia tai pysäkkitauluja näe. Tarjouksia syytävä tuktuk-kuskien armeija ympäröi meidät heti, ja solkotusten seasta oli vaikea löytää tietänsä ulos. Matkalla Bodh Gayaan kyytiin hyppäsi munkki, joka luontevasti esitteli itsensä suuren hymyn kera. Tuntui, että buddhalaisuuden alkulähteet oli näköpiirissä.

img_1197-2

Bodh Gaya itsessään on rakentunut vuosisatoja vanhan temppelin ympärille, jonka juurella kasvaa Buddhan puun jälkeläinen. En tiedä voiko kertomuksia vahvistaa oikeiksi, mutta kovin todelta tarinat Buddhan valaistumisesta tuntui, kun seurasimme munkkien päivittäistä arkea temppelin pihalla. Temppeli oli yhä vahvasti toiminnassa, sillä se oli monen munkin koti. Pihalle oli levitelty lavereja nukkumista varten, ja taustalla kuului hartauslaulua.

img_1215-2img_1179-2

Bodh Gaya tarjoili myös toisenlaista valaistumista. Temppelikierroksen jälkeen satuimme kävelemään ruokapaikkaa etsiessä paikallisten majojen ohi. Jo kaukaa näki, että jotakin kummallista oli tekeillä. Kun päästiin kohdalle, poliisi oli kiireellä repimässä köyhien asumuksia alas. Sillä aikaa, kun majojen omistajat yrittivät esittää painavan vastalauseen, veti poliisi pamppunsa esiin ja alkoi lyödä. Aika pian meidän pölähtäminen paikalle huomattiin, ja Intian poliisi tuijotti tuimasti silmästä silmään. Meitä ei todellakaan kaivattu yytsimään tilannetta, ja näytti siltä, että kohta olisi tulossa vähemmän lempeä saattaja mukaan, jos emme itse ymmärtäisi lähteä.

Intiassa ihmisten kohtalo on usein jonkun muun kuin kanssakulkijoiden käsissä. Ehkä siellä luotto on kovempi korkeampiin voimiin kuin meillä. Silti oli vaikea ymmärtää, että joskus on parempi kääntää katseensa toiseen suuntaan ja vain kävellä pois.

img_1189-2

Our journey continued from Varanasi to Bodh Gaya. It is one of the holiest pilgrim sites of Buddhists all over the world because it is believed to be the place where the Buddha himself has sat under the tree and reached the enlightenment. We managed to get tickets to the lowest sleeper class train with the help of Sona but the train was late for four hours. Thus, to fill in the time during the night at the Mughalsarai station, we were constantly moving places to avoid stray dogs and nasty smells coming from the rails.

Hopping off the train was a bit abrupt at Gaya station in the morning since the trains usually don’t have much announcements or signboards to indicate the upcoming stations. Soon the army of tuktuk drivers surrounded us and it was difficult to find a way out of it. During our trip to the nearby village Bodh Gaya, a monk shared a tuktuk with us and introduced himself with a big smile. It felt like we truly had arrived to the birthplace of Buddhism.

img_1164-2img_1177-2

Bodh Gaya has been built around the hundreds of years old Mahabodhi temple and at the foot of it grows a sapling of the original Bodhi tree. I couldn’t really tell whether the stories were real but it certainly felt like so when we explored the temple grounds and saw the everyday life of the monks there. The temple was still running and it’s a home for many monks in the area. You could find several sleeping places in the yard of the temple and hear the monks singing spiritual songs.

img_1171-2

But Bodh Gaya offered other kinds of opportunities to reach more practical enlightenment. After visiting the Mahabodhi temple, we tried to find a place to eat in the city and went past the local huts. You could see from the distance that something strange was going on there. When we reached the huts, the police were trying to tear them down. While the hut owners tried to protest, police would just take their truncheons and start beating the people. Our arrival to the scene was quickly noticed, and the police stared us eye to the eye. We were definitely not welcomed there and it looked like we would be soon escorted further if we weren’t leaving by our own choice.

Too often the fates of the people in India are completely out of reach of the bystanders. I suppose they have more faith in the higher powers than we in the Western world do. Still, it was really hard to understand that sometimes it’s better to just look to other direction and walk away.

img_1230-2

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s