Varanasi – The face of death

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below!

varanasi_2_3_2

Tulipas dramaattinen otsikko. Menköön.

Varanasissa on mahdollista nähdä koko ihmiselämän kirjo. Kyseessä ei siis ole mikään leppoisa rantalomakohde, vaan kaupunki kutkuttelee ja riipii tajuntaa vähintään yhtä paljon kuin Intia itse.

Pyhä Ganges-joki on koko kaupungin sydän, ja sen rannoilla mekin käveltiin useasti tutkimassa varanasilaisten arkea. Ihmiset peseytyy ja ui joessa, keittää sieltä vedet teehen, hinkkaa siellä loputtomia pyykkivuoria ja heittää jokeen myös roskat ja jätökset. Joki onkin tästä johtuen hyvin saastunut ja tutkimusten mukaan veden kolerapitoisuudet ovat tuhansia kertoja suuremmat verrattuna viranomaisten suosituksiin. Mitä Gangesista et löydä, sitä ei ihminen ole vielä keksinyt.

Gangesin rannoilla vietetään myös lukemattomia polttohautajaisia, joissa ruumiit on kääritty kimalteleviin kääreisiin ja kukkanauhoihin. Näitä ruumissaattueita voi bongata pitkin kaupunkia, ja ne suuntaavat jommallekummalle Varanasin kahdesta hautausghatista: Marnikarnikan tai Harishchandran ghatille.

Hautajaiset ovat julkisia, joten kuka tahansa voi istahtaa hetkeksi ghatien portaille ja jäädä seuraamaan seremoniaa. On suuri kunnia päästä seuraamaan niinkin yksityistä hetkeä ihmiselämässä, joten paikan päällä on käyttäydyttävä asiallisesti. Valokuvaaminen on kielletty ja vaikka toimitus on julkinen, ulkopuolisten ei toivota viipyvän paikalla pitkään. Vainajan ympärille on yleensä kerääntynyt lähimmät miesomaiset, sillä naisten osallistumista polttohautaukseen ei sallita. Polttohautauksella Varanasissa on mahdollista saavuttaa hindujen moksha, vapautus uudelleensyntymisen kierteestä.

varanasi_2_5_4

Polttohautaaminen on kuitenkin myös kallista, sillä polttamiseen tarvitaan useita kymmeniä kiloja puuta ja suurimmalla osalla intialaisista ei ole varaa maksaa vapautustaan tuonpuoleiseen. Ja vaikka olisikin massikeisari, on esimerkiksi raskaana olevien naisten, alle 5-vuotiaiden lasten ja pyhien miesten polttohautaaminen kiellettyä. Siksi Gangesissa lilluu välillä vieläkin säkkejä, joilla saattaa olla erehdyttävästi ihmisen piirteet.

En ollut koskaan ennen nähnyt ruumista, ja ajattelin, että kuolema on pelottava painajainen. Harvalla meistä on kosketusta sen lopullisuuteen, sillä sen seuraukset on tapana salata kulttuurissamme. Siksi olisi voinut luulla, että julkisen polttohautauksen seuraaminen olisi ollut pahimpia tapoja kohdata kuollut ihminen.

Yleensä ruumiit on kääritty kankaaseen, joten herkempi ei tarvitse kummempaa mielikuvitusta ajatellakseen, että kyseessä on vain nukke. Yhtenä päivänä satuimme kuitenkin kävelemään polttoghatin lähellä, kun vainaja haudattiin ilman käärettä naaman edessä. Siinä ne nyt ovat, kuoleman kasvot, ajattelin ja katselin, kun paksu savuvana alkoi nousta vaalealle taivaalle. Mielessä alkoi pyöriä olemassaolon perimmäiset kysymykset.

Hiljalleen kaupungin äänet alkoivat hiipua kevyeen tuulenvireeseen. Mieli rauhoittui, enkä nähnyt enää syytä pelätä.

varanasi_2_6_4

Uh oh, the title became quite dramatic. Well, let it pass this time.

It’s possible to witness the whole spectrum of human life in Varanasi. It’s not an easy beach resort type of destination but will challenge your thinking in every way possible.

Holy Ganges-river is the heart of the city, and oftentimes we walked along its banks watching how the everyday life evolves around the river. People bathe and swim in the river, they’ll get the water for tea from there, they’ll wash their clothes there and dump their waste into the river. According to some studies the water in Ganges is so polluted that the levels of coliform bacteria are thousands of times more the recommended levels by authorities. Thus, what you don’t find from Ganges, humans haven’t invented yet.

On the riverbanks of Ganges, there are also endless cremations going on where the bodies are folded to sparkly wrappers and flower ribbons. Around the city, you can spot the deceased being carried to the two main burning ghats: Manikarnika and Harishchandra Ghats.

varanasi_2_7_2

These cremations are public so it’s possible for anyone just to sit on the steps of the ghats and follow the ceremony. It’s a huge honor to be able to witness the cremations so you should behave appropriately on the site. Photography is prohibited and although the ceremonies are public, it’s desirable that outsiders will not stick around for too long. The male relatives of the deceased are usually gathered around the body but the women are not allowed to attend to the ceremony. The cremation in Varanasi allows the dead to receive moksha, liberation from the endless cycle of rebirth, which is central concept in the Hindu religion.

However, cremation is expensive since the burning process requires several tonnes of wood and thus, many of the Indians don’t have the financial means to get cremated. And even though they would have the money, pregnant mothers, children under five and prostitutes aren’t to be burned. That’s why you might sometimes see sacks flowing in the current of Ganges that have suspiciously human-like features.

varanasi_2_8

I had never seen a corpse before and I thought death was terrifying nightmare. Few of us in the Western world have any experiences of its inescapable finality since its effects are usually hidden from the public view. Thus, one could have thought that it would have been one of the most terrible ways see a corpse for the first time by following the cremation ceremony.

Usually the bodies are wrapped in blankets so more sensitive ones won’t need extraordinary imagination to think that they are just dolls. However, one day we happened to walk past the cremation ghat when they prepared a ceremony for a deceased that didn’t have any covers on his face. There it was, the face of death, I thought and watched when the thick smoke began to rise into the bright sky. I had a million existential questions circling in my mind.

Slowly, however, the sound of light breeze faded the noises of the city. My mind calmed down and I had no reason to be scared anymore.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s