Annapurna Circuit – Famous last words

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

annapurna_2_25

Päivä 14

Enää tunnin vaellus Birethantiin, taksilla rymistely Pokharaan ja vaellus oli kalkkiviivoja myöten taputeltu. Toivotettiin Huskylle hyvää matkaa Kathmanduun ja sanottiin hyvästit. Kahden viikon vaelluksen jälkeen oli outoa, että yksi korttipukari oli poissa rivistä. Päivän kohokohta tais olla siesta fiesta hotellin sängyillä, joka päättyi vasta kun aurinko alkoi laskea ja vatsat protestoida.

Päivä 15

Mutta mihinkä se vanha hurtta tavoistaan pääsisi. Ponkaistiin pystyyn klo 6.30 (jep, ihmeiden aika ei ole ohi). Edelleen oli todella outo olo, ettei tarvinnut vaeltaa aamuhämärässä hotellin ruokasalia pidemmälle. Helpotettiin erotuskaamme vaelluksesta kiipeämällä Pokharan tunnetuimmalle nähtävyydelle World Peace Pagodalle.

annapurna_2_26
Rukoile jumalia, että ei ajeta ohjuksella ojaan. // Pray for gods that we won’t drive into the ditch.

Päivä 16

Oli aika matkata takaisin Kathmanduun!

Päädyttiin paikallisbussiin, jossa oli tupa täynnä nepalilaisia ja taisipa mukaan mahtua yksi kanakin. Tähän ohjukseen oli joku visas asentanut hillittömän kokoiset kaiuttimet ja telkkarin. Jotta asiat oli vielä vähän mielenkiintosempia, nää pauhas koko kymmenen tunnin matkan täysillä. Voin vannoa, että ton bussimatkan aikana nähtiin (ja valitettavasti myös kuultiin korvat soiden) varmasti jokainen suosittu nepalilainen ja intialainen musavideo, joka oli saatu kaivettua Youtuben uumenista.

Matkan ainut välipysäkki oli katukahvilan ruokatauko, jossa vedettiin huiviimme Dal Bhatit selviytyäksemme pippalobussista. Sen jälkeen jo tutuksi tullut rytkytys vuoristoteillä jatkui. Kotopesään Wanderlustiin päästiin kahden tunnin taksimatkan jälkeen, sillä Kathmandu oli jo pistäny kekkerit pystyyn toisen suuren festarinsa, Tiharin, muodossa ja me oltiin totta kai unohdettu koko juhla. Tästä huolimatta vastaanotto Wanderlustissa hipoi karnevaalitunnelmaa!

annapurna_2_31
Pokhara.

Kuuluisat viimeiset sanat

Että semmoinen oli meidän Annapurnan vaellus! Toivottavasti kokemusten lukeminen oli ees puoliksi yhtä hauskaa kuin niiden luominen. Retki oli täynnä itsensä voittamista, odottamattomia vesireittejä, uusia tuttuja ja korttipelikikkoja.

Vaeltaakseen Annapurnan kierroksen ei tarvitse hioa itseään olympiatason urheilijaksi, mutta jonkunlaista kuntopohjaa on hyvä olla, etenkin, jos meinaa raahata oman käsilaukkunsa ylös asti. Opasta ei välttämättä tarvitse, mutta jos tielle osuu Huskyn kaltaisia vuorikauriita, niin tekeehän se matkanteosta hauskempaa. Tsekkaa kuitenkin korvaako vakuutus itsenäisen trekkaamisen! Jos jotakin muuttaisin, niin olisin mielelläni ottanut sen välipäivän Manangissa ja paksun talvitakin ylempiin ilmanaloihin. Mutta selvittiin ilman niitäkin, joten varmasti selviät sinäkin. Jos mielit matkaan, niin varaa ne liput jo ja lähe vaeltaa!

annapurna_2_32
World Peace Pagoda.

Day 14

All that was left was an hour long trek to Birethanti and a mad taxi journey to Pokhara on steep mountain roads. We said our goodbyes and wished safe journey for Husky back to Kathmandu. After two weeks of trekking, one of the three equally cheating card players was gone and it felt really weird. I think the highlight of this day was the siesta fiesta which ended only when the sun was setting and our stomachs started to protest.

Day 15

But once you pick a habit, you won’t drop it that easily. We woke up at 6.30am (yes, even me). It still felt really weird that we weren’t expect to walk any longer than to the hotel’s dining hall. So we kind of had to process this pain of separation from trekking shoes and everything somehow and we decided voluntarily to climb on the Pokhara’s most famous monument, World Peace Pagoda.

annapurna_2_28

Day 16

It was time to travel back to Kathmandu!

We ended up in a local bus, which was already full of Nepalese with one chicken. Someone had got a great idea and installed huge speakers and a television into it. To make things more interesting, these were on and on their loudest setting the whole 10-hour journey. I bet we saw (and unfortunately heard pretty clearly) every popular Nepalese and Indian music video, which could be found from Youtube.

Our journey’s only stop was at a roadside canteen where we ate Dal Bhat in order to survive the party bus. After that the familiar journey on bumpy mountain roads continued with music performances. We got back to Wanderlust after two hours in a taxi because the whole city of Kathmandu was full of Tihar festivities and we had forgotten the whole festival. Never mind the struggles, the welcoming at Wanderlust was wonderful!

annapurna_2_27

Famous last words

So that was our Annapurna Circuit trek! I hope you enjoyed the stories as much as we enjoyed doing it. The trek was full of beating your expectations of what you are capable of, unexpected river crossings, new friends and card tricks.

You don’t have to train yourself to be an Olympic athlete but it does help if you are more or less fit, especially if you are to carry your backpack yourself. And you don’t necessarily need a guide but it does make things funnier if you are lucky to meet the Huskies of Annapurna. But do check your insurance though if it covers independent trekking! If I had changed something in our trek, I would have taken the rest day in Manang and some proper winter jacket to higher altitudes. But we survived without them and so will you. If you are determined to do it, book the tickets and go already!

 

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s