Annapurna Circuit – I follow the dreadful rivers

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

annapurna_2_2_2
Muktinakhtin temppelin rukouskiviä. // Prayer stones at a temple in Muktinakth.

Parin viikon kierros Laosin maaseuduilla on taannut sen, että nettiä ei ole ollut liiaksi käytettävissä. Uudenvuoden lupaukseni mukasesti annoin kuitenkin itselleni vähän armoa, ja blogi on vietellyt hiljaiseloa. Tällä hetkellä ollaan Savannakhetin kaupungissa Laosissa nauttimassa kohtuullisista nettiyhteyksistä, joten josko tämä postaus tulisi läpi sinne Pohjolan ruuduille!

annapurna_2_1Päivä 9

Köpöttely seuraavaan kohteeseen alkoi taas aamulla aikaisin. Lihakset kiittivät eilisestä kahden kilometrin laskeutumista jokaisella askeleella. Päivän erikoisuutena oli vaellus hiekkamyrskyssä noin 30 kilometriä Marphan pieneen kylään. Ajattelin päivän päättyessä, että ois voinut kyllä jonkun suojanaamion ostaa, sillä sitä hiekkaa löytyi joka raosta.

annapurna_2_3

Me ylitettiin myös hillittömän kokoisia jokia vaappuvien kivien tai puunrunkojen avustuksella. Kohtuullisen arvokkaat kamat selässä oli pieni kuumotus päällä, sillä oma kömpelyysaste on välillä täystuhon luokkaa. En siis ollut tässä kohtaa ehkä maailman helpoin asiakas oppaallemme. Erään syvän ja voimakkaasti virtaavan joen kohdalla kiersin joen rantaa kuin kissa kuumaa puuroa 20 minuuttia. Jätkät meni yli vikkelästi, mutta mun uppiniskainen mieli harasi vaihteeksi vastaan. “En mä voi tulla tosta yli!” tuskastelin ja olin jo kahlaamassa mieluummin paljain jaloin virran lävitse kuin yrittämässä sirkustemppuja. “Älä hölmöile, ihan varmasti tuut!” vastasi Husky. No, niinhän sitä lopulta tultiin ja ihan mallikkaasti. Todellisuus vastaan jänistäjän mieli 6-0.

Perillä odottanut ensimmäinen lämmin suihku yli viikkoon oli suoraan paratiisista!

annapurna_2_4_2

Our round tour of two weeks in the Laotian countryside has ensured that there hasn’t been too much Internet to use. But according to my New Years’ resolution I decided not to stress too much about it and let the blog be for a while. Currently we are in the town of Savannakhet in Laos so let’s hope that this post goes through!

Day 9

We started our day early and my muscles weren’t that grateful of my efforts to descend to 2 kilometres on a previous day. The speciality on this day was trekking 30 kilometres in sandstorm to small town Marpha. In the end I thought I could have maybe bought some sort of mask from Kathmandu since we could find sand everywhere.

annapurna_2_5

We also crossed huge rivers by stepping on wobbly stones and narrow tree trunks. Since I knew how clumsy I could be and recognized the fact what could happen to my valuables in the backpack if I messed up, I wasn’t too eager to make these crossings. So I wasn’t necessarily the dream client of our guide as I circled next to one deep and vigorously flowing river for 20 minutes before trying to cross it. Julius and Husky went on quickly whenever there were rivers but my mind was a stubborner kind. “I can’t do it!” I shouted to Husky and I was ready to wade the stream if it could have saved me from playing a bad version of trapeze performer. “Don’t be silly, sure you’ll cross it!” Husky answered. And yeah, so I did in the end although I was sure that I would end up on the bottom of the river in no time. Reality vs. mind-boggling fears 6-0.

At Marpha, I thought we had arrived to paradise when we found a hot shower. After a week of trekking, it sure felt awesome!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s