Annapurna Circuit – Summit of Thorong La

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Annapurna_62.jpg
3:00am
Päivä 8
Siispä noustiin aamuyöllä kolmen maissa makuusalin hämäristä, ja kipitettiin pakkasessa ruokasaliin. Tässä vaiheessa oli jo aika kylmä suihkia menemään tuulivaatteissa, mutta onneksi ollaan pohjoisesta kotoisin. Yllä oli valtavan suuri ja kirkas tähtitaivas, jota ympäröi joka puolelta kohoavat lumihuippuiset vuoret. Jos meillä olisi ollut aikaa, olisin luultavasti jämähtänyt High Campiin ottamaan ainakin tsiljoona otosta tuosta yömaisemasta. Kauneimpia hetkiä, joita on saanut koskaan ihmetellä!
Ja miksikö lähdimme keskellä yötä kekkaloimaan vuoren rinteille? Auringon noustessa nousee yleensä myös voimakkaat tuulet, jotka voivat tehdä huiputuksesta kohtuullisen epämiellyttävää. On siis parempi aloittaa keskellä yötä, jotta voi saavuttaa Thorong-La Passin auringonnousun aikaan.
Annapurna_63_3.jpg
3:00am
Pakkanen alkoi purra jo sen verran, että oli pakko vaihtaa tuulihousujen alle legginsit matkan varrelle rakennetussa majassa. High Campin ja Thorong-La:n välisellä osuudella on useita valehuippuja, jolloin sitä luulee jo päässeensä tavoitteeseen. Kulman takaa saattaa kuitenkin tulla vastaan samanlainen haastava nousu, jonka just rutistit purkkiin hihkuen jo voitonlaulua päätepisteen kunniaksi.
 Rehellisesti sanottuna tää oli vaikein osuus koko vaelluksessa. Happea noissa korkeuksissa on noin puolet merenpinnan tasosta. Joka askel on työläs, ja viiden metrin välein teki mieli jäädä puuskuttamaan. Kaduin, ettei otettu sitä kantajaa tai edes vaellussauvoja auttamaan mäessä. Vielä kun se pureva pakkasviima puski joka luukusta sisään, teki mieli heittää hanskat tiskiin. Mutta mitä vielä, sisu puski lopulta takaraivosta esiin ja jatkettiin hidasta ja varmaa nousua.
Annapurna_64_5.jpg
Mun haasteet kylmyyden kanssa kuitenkin alkoi vaikuttaa kohtuullisen pieniltä, sillä meidän edessä kompasteli eteenpäin ranskalainen nainen vitivalkoisin kasvoin. Pian naisen opas joutui taluttamaan naista eteenpäin, sillä matkanteko oli tyssätä kokonaan. Siinäpä se ihkaoikeana, vakava vuoristotauti alkutekijöissään. Ei olisi voitu auttaa häntä sen enempää joten ohitettiin nainen, ja jatkettiin matkaa toivoen, että hän pystyis laskeutumaan mahdollisimman nopeesti alemmas.
Kun vihdoin nähtiin Thorong-Lan rukouslippujen heiluvan horisontissa, pingottiin nauraen juoksuun. Me tehtiin se, kahelit tuulihoususissit! Aikaa huipulla oli vaan 15-20min, sillä tuulet alkoi jo nousta. Tunne oli aivan uskomaton, ja ympäriltä kuului lukemattomia riemunkiljahduksia. Kaikki halus totta kai kuvan Thorong-Lan kyltin edessä ja pyydettiin Huskya ottamaan meistäkin muisto kiikkustuoliin.
annapurna_65_2
Kun oltiin lähdössä, oli ranskalaisnainenkin saatu talutettua ylös. Valitettavasti tälle ei tainnut jäädä kovin paljon muistoja huiputuksesta. Nainen oksensi valkoista limaa syrjemmällä ja näytti siltä, että noutaja oli tulossa pian. Tarinan opetus: älkää leikkikö akklimisaatiolla.
Huiputuksen jälkeen alkoi 2 kilometrin laskeutuminen Muktinakthin kylään. Jullen kanssa pingottiin pitkin rinteitä ihan vaan siitä riemusta, ettei tarvinnut enää nousta mäkeä ylös mihinkään. Autuus kesti ehkä kilometrin verran, kunnes lihakset alkoi vetää jälleen jumiin. Sitten se raja tuli lopulta jaloissa vastaan, kun pito petti irtokivien alla ja kävin tutkimassa Himalajan rinteitä lärvituntumalla. Nousin arvokkaasti ylöskivenmurikoiden seasta kuin feenikslintu, mutta Huskylla ja Jullella oli pokassa pitämistä.
Muktinakhtissa oli karnevaalitunnelma ylhäällä, kun odotettu huiputus oli vihdoin tehty. Me juhlittiin tätä villisti kaatumalla sänkyyn päiväunille. Illan tuntumassa kävin ihmettelemässä paikallista luostaria, kun Julle jäi tutkimaan makuupussinsa untuvia.
Annapurna_66.jpg
Me tehtiin se! // We did it!
Day 8
And so we wake up in the middle of the night at 3am and moved to the breakfast table. At this point it was already freezing despite that we stayed inside while eating little something. Luckily this wasn’t the first or last time we would feel the temperature below zero. Over us was the vast and beautiful star sky, which was surrounded by huge and snowy mountain peaks. The snow on the mountains glowed in the dark. If we had been able to wait a bit longer, I bet I would have taken dozens of pictures of this night scenery. This must have been one of the most beautiful moments I have ever witnessed!
And why did we leave so early from the High Camp? When the sun rises also the winds get stronger in the mountains, which might bring unwanted challenges to trekkers. That’s why it’s better to begin the journey to the summit in the middle of the night so you can reach it right after the sunrise.
Annapurna_68_6.jpg
Freezing cold weather started to seriously bother me after some time of trekking so I decided to change leggings under my trekking pants in a deserted shack. There are several false peaks between the High Camp and Thorong-La and when reaching them, you might be absolutely sure that this is the victorious moment you have waited for a week. After carrying on, however, you realize that there is just another challenging ascend right before your eyes.
To be honest, this was the most difficult part of our trekking path. The oxygen levels up here are half of the sea level. Every step was a labourious one and you just wanted to take a break every five meters. I regretted that we didn’t take a porter to carry our backpacks or even trekking poles for steep mountains. Funnily enough, it won’t be your body that will give in here. Your head is the first one, which starts doubting your abilities to reach the finish line. If you want to get there, you have to convince yourself that anything is possible. That was exactly the discussion I had to go through in my head. While the freezing wind reached my bones, I was sure that I would give up. But somehow I collected all the determination I had and pushed forward.
annapurna_69_5-copy
My challenges with cold temperatures, however, seemed quite tiny problems when we saw a French woman with a white face, stumbling her way onwards. Soon the woman’s guide had to support her since the journey stopped constantly. After a while of watching her behaviour, it seemed almost certain that this was caused by a severe high-altitude sickness at its first stages. It was obvious we couldn’t help the woman so we had to pass her and hope she would descend quickly to lower altitude after Thorong-La Pass.
When we finally saw the prayer flags of Thorong-La flickering in the horizon, both of started to laugh and run. We actually did it, freaking crazy Finns! The feeling was unbelievable, and we could hear so many other trekkers shouting cries of victory around us. We only had 15-20 minutes at the summit before the winds would rise to unbearable levels. Everyone of course wanted to take a selfie with the Thorong-La sign and we asked Husky to take one of us so there was an actual proof we managed to get this far haha.
Annapurna_70_2.jpg
When we were leaving we saw the French lady again. Unfortunately I think she doesn’t (to this day) remember much of the actual summit part, as she was vomiting white liquid at distance and definitely didn’t look well. Teaching of this story: take your acclimization process seriously.
After the summit, we began a 2-kilometre ascend to the Muktinakth village. We ran happily downwards with Julius since there were no ascends in sight. I guess this joy lasted for a kilometre until my muscles started to painfully remind of their existence. And after walking on some loose stones, I found myself examining closely the terrain of Annapurna Circuit. I stood up proudly but Julius and Husky found hard time keeping a serious face.
At Muktinakth, the atmosphere was full of celebration as we had finally made it to the highest point of our route. We partied hard by taking a nap. In the evening I explored the grounds of nearby monastery while Julius was enjoying the comfort of his sleeping bag.
Annapurna_67.jpg
Muktinakth.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s