Annapurna Circuit – No rest

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Annapurna_54_5.jpg

Edelliset osat ykkönen, kakkonen ja kolmonen linkkien takaa!

Päivä 6

En tiedä mitä kummaa tapahtui, mutta meillä ei ollutkaan trekkitoimiston kanssa sovittua lepo- ja akklimisoitumispäivää Manangissa. Keskusteltiin muiden trekkereiden kanssa matkan varrella, ja poikkeuksetta jokainen oli sen pitänyt juuri tuolla. Koko kylä oli suunniteltu lepopäivää mukaillen: oli elokuvanäytöksiä, ravintoloita, kauppoja ja kierroksia lähikulmien patsaille. Ei nyt tarvitse varmaan eritellä sen kummemmin hämmennyksen ja ketutuksen astetta, kun Husky tuli aamulla kysymään, oltiinko valmiina lähtöön. “Minne?” kysyttiin huuli pyöreänä. “No eteenpäin tietysti.” Mitä halvattua?

Annapurna_52.jpg

Annapurna_53.jpg

Onneksi ärtymyksensä pysty purkamaan vaeltamiseen. Ensi kertaa tuli tunne, että olis ollut ehkä kivempi suunnitella omat menemisensä vapaammin, jotta ei olisi tullut tän kaltaisia sekaannuksia. Toivotin hornaan matkavakuutusten präntit, trekkitoimistot, oppaat ja kekkaloivat kalsarikallet. Mutta päivän ja reitin edetessä alettiin jo keskittyä lähenevään huiputukseen. Lopussa seisoi vaan kiitollisuus, että oltiin päästy noihin maisemiin vaeltamaan.

Illalla oli jälleen jäätävän kylmä, mutta onneksi majatalossa oli paksut peitot. Suihku tosin oli kohtuullisen eksoottinen kokemus – se oli pellistä tehty hökkeli, jossa oli jälleen yllätyksekäs ystävämme kaasusuihku. Ilma oli lähellä nollaa ja lattian virkaa toimittaneesta kivisorasta nousi sihisevä höyry, kun kaasusuihku pisti suurimman kuumuusvaihteen silmään.

Annapurna_55_3.jpg

Päivä 7

Tällekin päivälle oli luvassa ahkeraa nousua. Ihmisiä oli liikkeellä jo selkeästi enemmän, ja annettiin nopeimpien kirmata ohi. Kuumottavimpia osuuksia tuona päivänä oli vaeltaminen maanvyörymien keskeltä jyrkkää rinnettä pitkin. Reitti alkoi kyltillä, jossa oli varoitus: “Pyydämme noudattamaan erityistä varovaisuutta!” Jokainen liikkuva kivenmurikka vaelluspopon alla tuntui enteilevän maailmanloppua. Kun tuo osuus oli purkissa pääsi helpotuksen huokaisu – pelko oli ollut turhaa!

Annapurna_56_4.jpgAnnapurna_57_2.jpgTän jälkeen oli vuorossa viimeinen rutistus High Campia, joka sijaitsi 4800 metrissä. High Camp oli viimeinen etappi ennen Thorong-La Passia 5416 metrissä. Nousu sinne oli kohtuullisen raskas rasti, mutta oltiinhan me jo karaistuttu. Kun Husky osoitti pystysuoraa rinnettä, multa pääsi tahaton naurun räkätys – 400 metriä pelkkää nousua! Meillä meni tähän operaatioon tunti, joka taisi olla kohtuullisen vakio trekkaajien keskuudessa. Hitaasti ja varmasti edeten selätettiin tämäkin tuulihoususissien haaste. Löydettiin jopa pohjoismaalaista kannustusta tanskalaismimmistä, joka loilotti meille rinteeseen High Campin pihalta: “Hyvä Suomi, jaksaa jaksaa!” Pohjoismaat, pitäkäämme aina yhtä! Huipulla kuultiin, että tanskalaismimmin opas oli kuulemma harrastellut tenunenäilyä viimeisen viikon. Olin entistä kiitollisempi, että meille sattui oppaaksi ilkikurinen, mutta aina selväpäinen Husky.

High Camp oli huomattavasti askeettisempi paikka verrattuna alempana sijainneisiin majataloihin. Tää oli myös ainut paikka, jossa nukuttiin makuusalissa muiden vaeltajien kanssa. Mikäs siinä, sillä unta ei tullut nautittua kuin kolmeen asti yöllä.

Annapurna_58_2.jpg

Previous parts one, two and three behind the links!

Day 6

I have no idea what happened but it turned out that we didn’t have the agreed rest/acclimization day in Manang, which we had discussed with the trekking agency. We talked to other trekkers along the way and without exception, all had had their rest day at Manang. The whole village has developed to fit to the needs of resting trekkers: there were film screenings, restaurants, shops and sightseeing tours available. I think there’s no need to go further to lengthy explanations on how we felt on that morning when Husky came to ask whether we were ready to go.”Where?” we wondered. “To the next village, of course!” What the…?

Luckily you were able to walk away the annoyance and angriness. It was the first time when we felt that it would have been nicer to just plan the trip by ourselves. But when the day and trek went by, our thoughts shifted towards the upcomming summit at Thorung-La Pass. In the end, you were only able to be grateful that you could experience those landscapes in person.

The night was extremely cold again but luckily our teahouse accommodation had thick blankets against the frosty temperatures. Showering was once again quite exotic experience – the washroom was built to the yard of our teahouse out of tin walls and plastic. Our friend gas shower was once again a bit moody. When the outside temperature was near zero, the boiling hot water created steam when it dropped on the floor made of small rocks.

Annapurna_59_2.jpg

Day 7

The steep ascending to higher grounds continued today. There were clearly more people on the move than in the previous days and let the busiest trekkers to pass us. One of the most unnerving trekking routes this day went through challenging landslide grounds. The route started with a sign: “We ask you to take special precautions when walking through this area.” Every loose debris under our feet felt like a possible end of the world. But in the end there was only a deep sigh of relief – our fears didn’t come true!

annapurna_60_3

Annapurna_61.jpg

After the landslide area, it was time for the very last ascend before the day’s destination High Camp, which was located in 4800 metres. High Camp was the last point before Thorung-La and the only place on this side of the mountain pass where you could sleep before safely making to the summit in 5400 metres. But the ascend to the High Camp was steep and tough. In one hour, we climbed up to 400 metres to reach our destination but I think this was pretty normal ascending rate among the trekkers. Walking slow but with determination, we were able to succeed in this challenge. And we got even Nordic encouragement! Danish trekker girl cheered on us “Finlaaaand, Finlaaaaand, guys you can do it!” from the front yard of High Camp as we made the final steps on a lower ground.  Always sticking together, Northern neighbours! As the evening went on, we also heard that the guide of this Danish trekker had been on enjoying himself with all sorts of liquids a bit too much for the past week. It made even more grateful that we were offered to trek with slightly mischievous but always sober Husky.


Since it was already so high up, High Camp had a lot simpler accommodation options and this was the first (and last) time, we slept in a dorm with other trekkers. Not like it was a problem since in the next morning we had to be up and going already at 3am.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s