Annapurna Circuit – Encounters with Indians and huskies

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Annapurna_30_6.jpg

Vaeltaessa sattui ja tapahtui vaikka mitä! Niinä 6-7 tunnin kävelymatkoilla ehti ajatella kaikenlaista ja ehdin tekemään päässäni pientä matkapäiväkirjaa, joten jaetaas parhaat kommellukset tänne vaelluksen varrelta.

Päivä 1

9 tunnin matka paikallisbussissa Kathmandusta Besisahariin. Missattiin aikaisempi bussivuoro ja odoteltiin bussiasemalla pari tuntia seuraavaa vuoroa. Pari kerjäläistä pisti performanssia pystyyn. Kun päästiin bussiin, nukuin melkein koko matkan, joten tästä ei oo hirveesti muistikuvia. Mutta loppumatkan tiet pystysuorien kallioiden kupeessa oli vähän kuumottavaa katseltavaa ja bussikuski totta kai ajoi kuin viimeistä keikkaansa. Ehkä siis parempi, että nukuin. Besisaharin majapaikassa tajuttiin viimeistään että ollaan lähdössä aika eeppiselle retkelle.

Päivä 2

Sängystä ylös singahdus kuuden pintaan aamulla, ja aamupalan natustus. Oltiin tuolloin vähän pihalla, että mihis asti sitä tänään ollaan menossa. Besisaharista matka starttas jeeppikyydillä kohti Chamjea. Matkalla leimattiin Annapurnan suojelualueen passit ja ihasteltiin vesiputouksia. Tahaton puolen tunnin paussi tuli kun yksi vastaantulevista jeepeistä oli rikkonut renkaansa kapealla vuoristotiellä, ja ohi ei päässyt ennen kuin se oli korjattu. Paikoin ne tiet oli niin kapeita ja kuoppaisia kinttupolkuja, että koin parhaaksi pistää silmät kiinni ja tehdä ristinmerkkiä.

Annapurna_22_7.jpg
Tohtori Livingstone etsii koordinaatteja. // Dr. Livingstone trying to find his coordinates.

Meidän kanssa jeepissä matkustaneet intialaiset porhot sai mun peruukin repimisvaihteen päälle viimeistään ruokatauolla. Yksi näistä sedistä hyppyytti opastaan kuin sirkuskoiraa ja kyllästyttyään tähän touhuun päätti alkaa vainota mua kamerallaan. “Can I take a picture of you?” ei tosiaan tarkoittanut yhtä kuvaa meistä kahdesta vaan lukematonta määrää lähikuvia mun naamasta. Tätä totta kai seurasi “pliis katso ikkunasta pihalle ja sitten rakastavasti mieheesi ja sen jälkeen suoraan tänne kameraan”-hyppyytys. Teki mieli alkaa hoilottaa “edestä ja takkaa, sielä se akka makkaa” sadannen kuvan kohdalla, mutta päätin parhaaksi vaan vetää vegenyyttejä posket täyteen ja toivoa upeita oravaotoksia intialaisen kotialbumiin.

Chamjesta alkoi varsinainen vaellus, ja meidän eka suunnitelma oli pysähtyä Talissa. Todettiin kuitenkin sinne päästyämme, että eihän myö suomalaiset tuulihoususissit tähän lopeteta vaan jatketaan etiäpäin. Pari tuntia myöhemmin illan katveessa hillittömissä nälkävajareissa oli vähän karu olo. Mutta onneks päästiin majataloon Dharapaniin ennen kuin tuli pimeä. Saatoin naurahtaa, kun intialaiset hyppyyttäjäsedät kulki tunteja myöhemmin yön pimeydessä otsalamput tanassa ohi ja jos mahdollista, vielä rikkinäisemmän näköisenä kuin me.

Annapurna_26_6.jpg
Chame.

Päivä 3

Aamulla matka jatkui taas noin puoli kahdeksan aikaan Dharapanista kohti Chamea. Nousua ei ollut hirveesti, mutta tottumattomien tuulihoususissien lihakset oli totta kai eilisestä matkakarkelosta hellinä. Tässä vaiheessa luulin vielä, että meidän opasta ei liiemmin innostanut hiihtely meidän kanssa pitkin metsiä. Jotenkin olin saanut miekkosesta vähän jääräpäisen ja tiukan kuvan, kun tavattiin ensi kerran. Matkan alkuvaiheessa opas oli myös varuillaan meidän kanssa, sillä ilmeisesti hän ei tiennyt minkälaista kokemusta meillä oli vaelluksesta (rehellisesti sanottuna ei minkäänlaista, joten tunaroinnin mahdollisuus oli olemassa). Varautuneisuuudesta ja tuimista katseista huvittuneena heitin sitten huulena Juliukselle, että opas muistutti vähän huskya. Nimi jäi elämään omaa elämäänsä, vaikka oppaan käytös muuttui reissun aikana.

annapurna_24annapurna_25

Chame on yksi Annapurna Circuitin isommista kylistä, ja hyödynnettiin täällä mainiota vesipistettä. Vaelluksella on hyvä juoda paljon vettä, mutta muovipullojen jatkuva ostelu otti päähän, sillä Nepal ei ole mikään kierrätyksen ihmemaa. Isommissa kylissä on näitä pisteitä, joista on mahdollista ostaa puhdistettua vettä halvemmalla kuin mitä se maksaisi pullotettuna kaupassa. Toki jos olisi ollut fiksu ja filmaattinen, niin olisi varannut vedenpuhdistustabletteja mukaan. Mutta kukkaro kiitti tästäkin kestävän matkailun vaihtoehdosta!

annapurna_23Annapurna_29_3.jpg

There was a lot of time to think while trekking 6-7 hours a day so I made a tiny travel diary in my head (I’m not good with written journals, you know…). Let’s share the best parts here for you!

Day 1

On this day we had a 9-hour journey from Kathmandu to Besisahar in a local bus. We missed the previous bus so there were couple of hours to waste away at the bus station before the next one. Since a few beggars put up a performance next to us, it was not a long wait after all. When we finally got into our vehicle, I fell asleep quite soon and slept the whole way (no recollections except that my neck was quite destroyed after this). At the end of the journey, the bus traveled on a steep mountain paths and the driver seemed to think that living on the edge was a good life philosophy to live by. Maybe it was a good thing that I slept almost the whole way haha. At our accommodation in Besisahar, we started to realize that this was the start of pretty epic journey.

Annapurna_32 copy.jpg

Day 2

The alarm went off at 6am and after quick packing of daily essentials, we ate trekker’s breakfast. At this point we were a bit puzzled what was the plan of the day. It turned out that we would take a jeep from Besisahar to Chamje and carry on by foot from there. Along the way we stamped our passes to the Annapurna Conservation Area and admired the beautiful waterfalls. There was an unexpected break to our journey when we had to stop to help the oncoming jeep with its tire problems. The roads were in some places so narrow and on steep hills that I figured it would be best if I just closed my eyes and hoped for the best.

We traveled with three Indian men and these sirs made me want to tear my eyeballs out especially during our lunch break. One of these gentlemen acted like a hungry child while his trekking guide was around and it was pretty hilarious to watch. Once he got tired of this, he decided to chase us with his camera. “Can I take a picture of you?” turned out not to be a picture of us two but countless close-up shots of me while I was enjoying my lunch. This, of course, was followed by several demands to “look out of the window, look lovingly (wtf?) to your husband’s eyes, look straight to my camera”. After the hundredth shot, it was getting a bit ridiculous so I put my mouth full of vege momos and hoped that my squirrel-face would end up to his family photo album.

Annapurna_33_2.jpg

The actual trekking part started from Chamje, and our initial plan was to end the first to Tal. When we trekked there, we decided that true champions of Finnish forests wouldn’t stop here but carry on with growls, stamina and salmiakki. After couple of hours of trekking forward, we ended up being hungry and destroyed. Also, it was getting dark soon so there were huge incentives to find an accommodation and quickly. Luckily, we ended up to our inn in Dharapani right before the dark. Our Indian friends, however, weren’t so lucky. We saw them trekking past our dinner table at the inn in complete darkness, only with some headlights on and looking even more destroyed than we did.

Day 3

In the morning our journey continued to the next destination, Chame. There were no steep ascends on this day but since we had to show off our trekking spirit on the previous day, our muscles were aching. At this point I still thought that our guide was a bit stubborn and sober-minded guy. In the beginning he was also highly on his guard because obviously he didn’t know how experienced or inexperienced trekkers we would be (to be honest, his concerns were justified since neither of us had done trekking that much and we are both prone to accidents). Since in the beginning he was a bit reserved and answered with stern looks to anything we said to him, I joked that he looked a bit like Siberian husky. The joke started to live its own life and we ended up calling him Mr. Husky for the rest of the journey, although our guide changed his behavior in the end.

annapurna_28
Rikki. // Broken.

annapurna_27

Chame is one of the bigger villages on Annapurna Circuit so we were able to utilize their wonderful safe water station. Drinking water is essential on a trek but we weren’t keen to buy much water bottles for environmental reasons. Bigger villages have these water stations, where you can buy liters of water at cheaper prices than from the stores. If you are smarter than us, you could also take water purifiers with you to avoid the plastic fantastic along the trek. But this was a great opportunity to save some money while also promoting sustainable traveling!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s