Kathmandu – Dashain and meat matters

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Dashain_32.jpg

Muistatteko kun kerroin Seoulin postauksessa kummallisesta tuuristamme osua pääkaupunkeihin juuri juhlapyhinä? No tämä karkelo jatkui Kathmandussa! Tietämättämme osuttiin Nepaliin sopivasti kahden suurimman festarin aikaan. Ensimmäinen näistä oli 10 päivän mittainen Dashain lokakuun alussa. Koko kaupunki koristautui parhaimpiinsa ja karnevaalitunnelma oli korkealla kapeilla kujilla. Tapana on Dashainin aikana vierailla perheen ja sukulaisten luona, pelata korttia, lennättää leijoja ja joskus ehkä nauttia iloliemiäkin. Festarin loppupäässä nepalilaisten otsaan maalataan punainen ympyrä tika, joka on riisistä, jogurtista ja punaisesta pigmentistä sekoitettu massa.

Dashain_72.jpg

Länkkärille tän festarin mahdollisesti häröin traditio oli 108 puhvelin kaulan katkaisu Durbar Squarella. Kyseessä on uskonnollinen seremonia, jossa puhvelin pää leikataan miekalla irti palatsin sisäpihalla. Seremonian jälkeen lihat jaetaan ilmaiseksi paikallisten käyttöön ja jokainen osa puhvelista syödään luita lukuun ottamatta. Pitää täs välissä muistuttaa, että lehmä on myös Nepalissa pyhä ja sen nirrin hukkaamisesta voimakeinoin saa yhtä paljon kakkua kuin ihmisestä. Kaverimme Toby ihmettelikin tätä nepalilaisille tutuille useaan otteeseen: “Miten te syötte puhvelia, mutta pidätte lehmää pyhänä? Nehän on samaa perhettä.” Nepalin ihme!

dashain_5

Durbar Squaren palatsin ulkopuolella oli pitkät jonot ja turvamiehet portilla tarkistamassa jokaisen sisäänmenijän. Yritettiin paikallisen ystävämme avustuksella päästä katsomaan kyseistä nupinirrotushetkeä, mutta kas vain, ulkomaalaisia ei päästetty sisään. Huhupuheet ovat toki huhupuheita, mutta kylillä kiersi tarina, että länsimaalaiset olivat aktivismipäissään käyneet latelemassa totuuksia eläinten oikeuksista vuosia takaperin ja tämän vuoksi pääsy oli kielletty muilta kuin nepalilaisilta.

Dashain_8 copy.jpg
Lines to the palace. // Jonot palatsiin.

Koko tradition kauhistelu “alkukantaisena” ja “brutaalina” on vähän kornia länkkärin suusta. Nepalilaiset puhvelit ovat todennäköisesti eläneet ennen pikaista loppuaan onnellisempina ja vapaampina kuin länsimaalaiset tehotuotetut eläimet rautakarsinoissaan. Ja voin melkein arvata, että niinkin köyhissä olosuhteissa harvoin saatavilla olevan lihan arvostus on korkeammalla kuin länsimaissa. Satumme vain olemaan perin vieraantuneita siitä K-kaupan lihatiskillä elmukelmutetusta lihakimpaleesta. Ja joo, katoin just vegepäissäni vähän ennen Dashainia netistä Cowspiracyn, joka tekee jokaisesta vähintäänkin klassisen vihaisen ilmasto-lehmä-aktiivin. Perimmäinen syy mun mielenkiintoon koko ekskursioon liittyikin tähän kuumaan perunaan: jos pystyn poikkeamaan kasvisten napostelusta vetämällä nepalilaista puhvelinyyttiä kitusiini, niin olisi varmaan kohtuullista, että pystyisin katsomaan, mistä se liha todella on peräisin?

Pääsylippuarvonnassa ei kuitenkaan tullut voittoa tällä kertaa, ja oli tyydyttävä maitoteehen Durbar Squaren auringossa. Kaupungin kaduille ja kujille ripotelluilla alttareilla oli kuitenkin nähtävissä verijälkiä kanoista ja vuohista, jotka riittivät todisteeksi rituaaleista.

Dashain_9.jpg
No luck at the entrance! // Ei ollut onnea sisäänkäynnillä!

Jätkät eivät kuitenkaan luovuttaneet niin helpolla, ja kolme viikkoa myöhemmin seisoimme silmät sirrissä aamutuimaan nepalilaisen teurastamon ovella. Kyllä, teurastamon. Myönnän, ettei ollut ensimmäisenä mielessä päätyä tuohon oviaukkoon, kun tien päälle läksin! Tääkin ekskursio alkoi saada alkumetreistä lähtien salaisen mission mittasuhteet: ei kameroita, tallentimia tai videota. Aloin epäillä, että olikohan tässä nyt kyse jostakin poppamiehen yliluonnollisesta kirveen kalistelusta. Tyyliin taistelevat metsot –  tai siis puhvelit, nepalilaiseen tyyliin. Luuloni osoittautuivat kuitenkin vääriksi, kaikki olikin yllättävän luonnollista. Teurastamon miehet pistelivät siellä puhvelia rauhallisesti ja totutuin ottein osiin, polttaen samalla tupakkia (tämä on se suomalaisen terveysviranomaisen hetki pyörtyä). Auringon noustua joimme yhdessä taas maitoteetä. Ainoastaan teurastamon hajusta mun vintti oli hieman pimetä, mutta muuten koko toimitus oli terveellinen paikka miettiä omaa suhdettaan lihaan ja luontokappaleisiin. Kattokaa se Cowspiracy tai ootte elmukelmuja.

Palatakseni taaksepäin (jos se nyt suinkin onnistuu enää teurastamon mielikuvien jälkeen), Dashainin vietto muuten jatkui vallan mainiosti Wanderlustin porukan kanssa. Pian tän jälkeen olikin aika valmistautua Himalajan 16 päivän vaellukseen! Siitä lisää pian!

Dashain_62.jpg

Remember when I told you in the Seoul post about our luck to arrive in different capitals just when they are celebrating their biggest festivals? Well this thing continued in Kathmandu! We had no idea that we would spend time there during their two biggest annual. First of these was the 10-day Dashain festival in the beginning of October. The whole city was decorated to the most beautiful colours and shapes and the festival mood was high on the city’s narrow streets. It’s common that people visit family and relatives and gather together to play cards, fly kites and sometimes enjoying various giggle juices. At the end of the festival, Nepalis paint “tika” to their forehead which is made from rice, yogurt and red pigment.

dashain_10

With Western lenses on my nose, the most intriguing and random tradition during these 10 days was the slaughter of 108 buffalos at Durbar Square. It’s a religious ceremony where the neck of a buffalo is cut with a sword. After the execution, the meat is distributed to locals who carry the whole buffalo bodies on a bamboo stick away from the square. Every part of a buffalo is then cooked (except the bones) and eaten with relish. I have to note here that cows are sacred also in Nepal and killing them will bring you just as much jail time as killing a human. That’s why our friend Toby wondered out loud from time to time around Nepalis: “Why you guys eat buffalos while you hold cows sacred? They are part of the same family.” It’s the miracle of Nepal, I guess!

There were huge lines of people outside the palace at the Durbar Square and several security guards checking everyone who attempted entrance. We tried to go in with our local friend but as soon as the security guards saw we were Westerners, they told us it was no go. Rumours are always rumours but there are stories of Western animal activists who have vocally condemned the religious ceremony, stirred some controversy and that’s why the entrance of foreigners is nowadays denied.

dashain_2

I think the labeling of this tradition as “brutal” or “primitive” is an expression of Western double standards. Before their untimely end, those Nepali buffalos have most likely lived more fulfilling and happy life than their relatives in the Western factory farming. And my wild guess is that the meat in Nepal is much more appreciated due to its scarcity than in the Western world. Unfortunately, we have just become way too alienated from the actual meat production processes that it disgusts to think the killing of animals when we buy that readily packaged piece from the local grocery store. And yup, just before Dashain I also watched Cowspiracy which makes you think about these issues to the point that you become classically angry climate/meat production activist. The primary reason for my eagerness to visit the Dashain festival’s buffalo slaughtering was related to this discussion: if I can try the buffalo momos in Kathmandu (despite usually opting for veg options), I should be able to watch where the meat comes from, right?

But we weren’t lucky in the entrance lottery to the palace at Durbar Square and disappointed, we were only able to enjoy the milk tea at one of the square’s many tea shops. Still you could see blood drops and streams at the altars around the city, which were enough proof for me that the rituals existed in Kathmandu.

dashain_1

However, the guys in our group weren’t willing to let go of the meat matter so easily. Three weeks later we found ourselves at the doorstep of local buffalo slaughterhouse in the early morning hours. Yup, a real slaughterhouse. I must admit that this place wasn’t first on my list when I made the very first step on this road in September! Also this excursion started to get the vibes of top secrecy already in the beginning: no cameras, recorders or video tools. I started to think that maybe this is some sort of supernatural, witch doctor performance that I might not want be part of. But in the end, it was all very natural considering the situation – men of the slaughterhouse cut the buffalo meat peacefully to pieces while smoking cigarettes (European health care authorities, now it’s your time to pass out). When the sun rose, we all drank milk tea once again. And then the workday continued. Only the smell in the slaughterhouse was a bit too much for me but otherwise it was a surprisingly welcomed experience to think about my relationship to meat and animals in general. Watch that Cowspiracy movie or be triangles.

But to go a bit back in the previous part of the story (like it’s even possible after the image of slaughterhouse), the overall celebrations of Dashain were awesome with the people from Wanderlust. After that, it was time to leave for the much anticipated 16-day trekking adventure at Himalayas! More of that soon!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s