The Great Wall of China – …and the art of DIY traveling

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a  link to the English version below! Enjoy!

//

Oikealle bussipysäkille löydettyämme pimeitä taksikuskeja löytyi taas jostakin koloista lisää ja tällä kertaa hämmennyksen sijaan alkoi jo naurattaa. Parasta huvia oli sekoittaa sitkeimpien taksinikkareiden pasmoja kertomalla kävelevänsä Kiinan muurille (tossa vaiheessa vielä 20km matkaa). Lopulta se oikea paikallisbussi ja paikka kiinalaisen mummun vierestä löytyivät ilman suurempia ongelmia, kun nettiohjeista selvitimme lipunmyyjälle määränpäätkin kiinaksi. Mutianyun muuriosuudelle päästyämme saatiin opiskelijaliput taskuun, ja seistiin pihalla, kun mösjöö Vihreä ukko pölähti jälleen paikalle. Miekkonen oli saanut junailtua pari pahaa-aavistamatonta turistia mukaansa, joten ilmeisesti riivaajalaumoille on vielä markkinoita Kiinassakin. Vihreä ukko muisti myös meidät, ja iloisesti vilkutellen osoitteli meille reittejä muurille.

Ylös muurille pääsee kolmella keinolla: jalkapatikassa, hiihtopummien vakiovalinnalla eli tuolihissillä ja glamöröösillä gondolihissillä. Koska silmissä ei vilissyt suuret setelit, oli luotettava omiin kinttuihin. Ainoa haaste tässä porrastreenissä oli tunne, että nousu kestää ikuisesti (onneksi tossa vaiheessa en tiennyt, mitä Himalajalla oli edessä…). Mutianyun osuus muurista on ensimmäisen kerran muurattu kiinalaiseen metikköön jo 500-luvulla, ja sittemmin kivetyksiä on renoveerattu muutamaankin otteeseen. Tämä osuus muurista on myös vanhempi ja vähemmän turistirikas alue kuin Kiinan muurin kenties vielä tunnetumpi pätkä, Badaling. Koska ihastus jonotukseen ja selfie-tikkukarnevaaliin on meidän tapauksessa aika vähäistä, oli Mutianyu oiva vaihtoehto.

kiinanmuuri_5

Mongolian muistot freeseinä takataskussa oli jännää kuvitella, miten hevosmiehet olisivat onnistuneet hyökkäyksissään muurilla. Muuria on joissain yhteyksissä kuvailtu kiemurtelevaksi lohikäärmeeksi, joka on vallan hyvä kuvaus sen muodosta kukkuloiden laella. Oli helppo ymmärtää myös, miksi se on ollut mainio puolustus pohjoisia mongoleja vastaan. Ainoa miinus muurilla oli sille ulottuva savusumu, joten valokuvissa leijuu jos jonkinlaista utua. Siitä huolimatta oli hurjaa vihdoin vaellella yhdellä maailman tunnetuimmista nähtävyyksistä, etenkin kun Kiinan muuri ei pettänyt sille ennakkoon luotuja odotuksia (kuten usein käy ennakkoon hypetetyissä kohteissa… Setä Maon kuva, vinkvink).

Muurilla kirmailun päätteeksi mösjöö Vihreä ukko tuli vielä kolmannen kerran koettamaan onneaan ja tarjoutui viemään meidät spesiaalein hintalapuin takaisin lähtöosoitteeseen. Syystä tai toisesta repesin nauramaan ääneen tässä kohtaa, kun ukko taas pölähti tyhjästä eteemme. Ei tullut kauppoja tälläkään kertaa, mutta pisteet sinnikkyydestä!

PS. Häslääjätkin on vaan ihmisiä hankkimassa elantoaan, vaikka tästä tekstistä vähän toisenlaisen kuvan saisikin. Huumoria peliin heitä kohdatessa, live and let live!

kiinanmuuri_6-copy

After we found the right bus stop, the black taxi drivers emerged again from somewhere. This time, instead of constant confusion, it was actually quite funny to try to talk with these guys. I got the best laughs when one of the drivers stated that we were absolutely crazy after I stated that I would rather walk to the Mutianyu section of the wall (20km journey at that point). Finally we hopped on a local bus and managed to buy the tickets without any hassle since we got the destinations in Chinese from the travel website (link in the previous post!). So in Mutianyu, it was just a matter of getting the student tickets to our pockets and climb up the stairs to the Great Wall.

While waiting for the tickets, we saw Mr. Green man to escort a Western couple from his black taxi to the ticket counters. I guess there are still markets for hasslers to prosper (or at least earn a living) in China as well. Mr. Green man also remembered us and made sure that his great hand gestures were not forgotten while he gave us the directions to the beginning of Great Wall stairs.

Kiinanmuuri_301.jpg

There are three ways to reach the top: by relying on your feet, taking a chair lift usually used in ski resorts or enjoying the glorious gondola lift. As we weren’t willing to put huge amounts of cash to a single journey to the top, we chose our feet as a way of transportation.The actual climbing part was only difficult because it feels like these stairs would last forever (if only I had knew what was ahead of us in the Himalayas…). Mutianyu section of the wall was first built in the 6th century to the Chinese forests and it has been renovated and rebuilt a few times after that. Mutianyu section is also older and less crowded than the perhaps most famous section of the Great Wall in Badaling. As you may know already, we aren’t really fans of the long queues or selfie stick madness, so Mutianyu was a great option for us.

Since the experiences in Mongolia were still fresh in our memory, it was interesting to try to imagine how the Northern horsemen tried to form their attacks at the Great Wall. The section in Mutianyu is sometimes described as a serpentine dragon, which gives a good impression of its shape on the top the hills. It was also easy to understand why it has been a great defence against the Mongols from the North. The only minus was the smog that reached this region so the pictures look a bit foggy. But despite of that, it was exciting to wander and hike on one of the most famous attractions in the world, especially since this one didn’t fail the expectations (The picture of Uncle Mao at Tiananmen Square, I’m looking at you…).

Kiinanmuuri_7 copy.jpg

When we came back from the Great Wall and prepared to leave the same route back to Beijing as in the morning, Mr. Green man came and tried to convince us for a third time to accept his offer to drive us back to Huairou. At this point I couldn’t help myself but started to laugh out loud since this guy literally tried everything he could to get some new customers. In the end, we chose to take the bus instead but points for perseverance!

PS. Even black taxi drivers are humans trying to earn a living although my text might give a slightly differing impression. With humour it’s a lot easier to deal with these guys. Live and let live!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s