The Great Wall of China – Mr. Green man…

Hey there, in case you aren’t among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below!

Totta puhuakseni luulin, että maailman yhdelle tunnetuimmista monumenteista matkaaminen olisi tehty idioottivarmaksi ja helpoksi. Mutta kuten tuppaa meidän tapauksessa käymään, ilmeni tälläkin päiväreissulla muutama muuttuja, joiden vuoksi reissusta tuli hulvaton matka häslääjien ja kiinalaisten kulkuvälineiden viidakkoon.

kiinanmuuri__101-copy

Onneksemme tehtiin pientä tutkimusta Googlen avustuksella ja löydettiin yksityiskohtainen selitys, miten matkaaminen kiinalaisilla busseilla Kiinan muurille onnistuisi. Siispä syksyisenä aamuna startattiin Pekingistä kohti Huairoun kaupunkia, ja ehdittiin istua bussissa Huaroirun eteläpuolelle asti, kunnes alkoi tapahtua. Sivuhuomiona täytyy mainita, että Pekingissä ei törmätty yhteenkään ukottajahäslääjään ja valitettavasti tää tuuditti meidät autuaaseen turvallisuudentunteeseen. Yhtäkkiä bussin ovesta pölähti Huairoiussa pari miestä, jotka vimmatusti viittoen ja hölöttäen olivat sitä mieltä, että tämä oli länkkäreiden ainoa ja oikea stoppi. Vartija tai bussikuski eivät ottaneet mitään kantaa koko episodiin, kun meidät saateltiin viuhtoen ja riuhtoen ulos bussista. Taisimme tajuta jo bussin viimeisellä askelmalla, että kappas, helpolla menimme retkuun. Pari minuuttia meni järjen hiveniä keräillessä, kun harvahampaiset pimeiden taksien kuskit kerääntyivät ympärille nuuhkimaan mahdollisia saaliita.

kiinanmuuri_2

Onnenpotkuna olimme kuitenkin jo oikeassa kaupungissa, joka ei ollut kovin iso. Ainut mutka matkassa oli alati meitä seuraava pimeiden taksien riivaajalauma, jotka yksi toisensa jälkeen tipahtelivat pois, kun heittelimme vuorotellen naurettavan alhaisia tarjouksia. Kun sanoin, että tässä kaupungissa on myös 5 yuania maksava bussi, vastasi pimeä taksi kolikon kuvat vilkkuen vain: “No bus here, no bus!”. Tässä häslääjien kekkaloinnin lomassa yritettiin etsiä paikkaa, jossa olisi varma wi-fi kartan ja oikean bussipysäkin tarkistamista varten. Päädyttiin sitten kaikkivoipaan Mäkkäriin, joka tosin ei pitänyt sinnikkäintä riivaajakuskia ulkopuolella. Kutsutaan tätä mösjöötä vaikka Mr. Vihreäksi ukoksi, sillä miehellä oli päällään kaivolta kotiin erottuva vihreä t-paita.

Vihreä ukko vartoi sekä Mäkkärin ulkopuolella että sisäpuolen pöydissä, kun puolituntisen etittiin oikeaa suuntaa vieraassa kaupungissa. Välillä läheltä kuului satunnainen “hello, hello” ja nokialaisen näytöltä vilahti laskutoimituksia hänen palveluilleen. Parin ystävällisen ei:n jälkeen todettiin, että ehkä hiljaisuus on kultaa vihreiden ukkojen tapauksissa. Eipä siinä. Kun oltiin saatu koordinaatit selville, oli aika lähteä taapertamaan pari kilsaa pohjoiseen oikealle bussipysäkille. Vihreä ukko jäi tällä kertaa matkasta, mutta tää ei tullut olemaan viimeinen kerta kyseisen herran kanssa.

kiinanmuuri_1

To be honest I had thought that it would be really easy and hassle-free to travel to the one of the most famous monuments in the world. But as usual in our case, there were a few unexpected factors on our journey that made the day trip become a mix of full of random encounters with hasslers and search of Chinese public transportation.

Luckily we had done our research with the help of Google and found detailed explanations how to reach Mutianyu section of the Great Wall of China by bus. So on a crisp autumn morning we started a journey from Beijing to the city of Huairou and we almost reached the correct bus stop when multiple things started to happen at the same time. On a side note, we didn’t encounter any hasslers in Beijing, which created a false sense of security before our travels to the Great Wall. Suddenly a few men came to the bus at a southern stop of Huairou and with great hand gestures and shouts made clear that this should be our last stop before the Great Wall. The bus driver or bus guard made no efforts to stop these guys when they escorted us out from the bus. I think we realized on the last step when going out how easily we were scammed to hop off on a wrong stop. Couple of minutes we just stood there at the bus stop trying to get to our senses while the black taxi drivers started to gather around us in hopes of getting new customers.

kiinanmuuri_4

On the positive side, at least we were in the right city and this city was not a big one. The only minus in the situation were the increasing group of black taxi hasslers that were startled to receive ridiculous counter-offers from us. They insisted that there was no bus going to Mutianyu anymore and the only option was to take their taxi. “How about no”, I kept thinking. One by one these guys left the scene after they figured that it is easier to wait for next victims to arrive. But one of them was a stubborn one and while we were trying to find place with wi-fi to check the map and location of the correct bus stop, he followed us. Even inside to the almighty McDonalds where we ended up after strolling the streets of Huairou. Let’s call this black taxi mister Green man since he wore a green T-shirt that could be recognized miles away.

Mr. Green man waited patiently outside and inside of McDonalds for half an hour while we tried to find the coordinates to our next location. Occasionally you could hear this muffled “hello, hello” nearby and taxi offers from the flickering phone screen. After couple of friendly refusals, we figured that maybe it’s better to just resort to silent treatment. Since we eventually managed to find the right bus stop from the map, we left to walk 2 kilometres north. Mr. Green man was left behind for a while but not for good.

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s