Beijing – Culture shock

Hey there, in case you are not among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

kiina_3
Hostellin pihamaa. // Hostel’s courtyard.

Tämä oli Trans-Siperian matkan viimeinen piste, Peking. Saavuttiin kaupunkiin myöhään illalla ja rymisteltiin reppujen kanssa pitkin metroja ja mantuja kiinalaiseen hutongiin, joka on perinteinen kapeiden kujien ja katujen muodostama alue Pekingissä. Näitä alueita on useita, vaikka uudistuspäissään hyörineet rakennuttajat ovatkin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana pistäneet niitä päreiksi kiivaaseen tahtiin. Ukkonen ja rankkasade toivotti meidät tervetulleiksi hostelliin, mutta onneksi vanhaa kunnon nuudelisoppaa löytyi lähikaupasta. Ei muuta kuin pää tyynyyn odottelemaan uutta aamua.

kiina_1
Savusumu. // Smog.

Aamun valjetessa päästiin pienelle kierrokselle hutongin kapeille kujille, ja sitten se iski: kulttuurishokki. Katala juokale, joka luikertelee silloin tällöin pahaa-aavistamattoman matkalaisen pääkoppaan ja tekee pienistä sattumuksista yhdessä valtavan suuria. Liikenne oli suloinen kaaos autoja, riksoja, mopoja ja polkupyöriä, joista kolmea viimeistä liikennevalot eivät tainneet koskea. Ilmansaasteet olivat höyrystäneet kaupungin kadut siihen pisteeseen, että 50 metriä edemmäs ei nähnyt. Kiinalaiset verenhimoiset imuttajahyttyset olivat pitäneet kemuja mun kustannuksella edellisen yön, ja iho oli allergisesta reaktiosta täynnä punaisia paukamia (Hulio tietenkin säästyi tältä, joka lisäsi mun känisemistarvetta).

Paikalliset oli tuijottaneet meitä jo Mongoliassa luonnollisista syistä, mutta siellä se ei vaivannut ollenkaan. Kaiken muun kaaoksen keskellä se kuitenkin teki Kiinassa olon tukalaksi ja omituiseksi. Ahdisti, ketutti, huippasi, rasitti, hengästytti. Teki mieli mennä takaisin omaan yläpunkkaan hostellissa, kääriytyä paksuun untuvapeittoon, googlettaa siniristilippuja ja krokotiilinkyyneleet silmissä ulvoa ikivihreää suomikaraokea Youtuben täydeltä. Mutta tässäkin suunnitelmassa oli pienen pieni haaste – Google, Youtube, Facebook, Snapchat tai mikään muu läntisen sosiaalisen median palvelu ei toiminut Kiinassa. Tässä vaiheessa olin lentänyt jo kaarella ulos pelikehästä. Ensimmäinen erä Pekingin kanssa päättyi lukemiin 6-0.

Kiina_13.jpg
Kulttuurishokkinaama. Aina ei oo helppoo. // My culture shock face. The struggle was real.

Ei siinä auttanut muu kuin pistää korvanappuloista Mapei – Million ways to live raikaamaan ja odottaa, että kierroksilla käyvä pää jäähtyy. Pari päivää oli otettava rauhallisesti, mutta sitten aloin ymmärtää Pekingin viehätysvoiman. Oli onni, että satuttiin menemään yhdestä niistä monesta Pekingin hutongeista, jotka ovat kaupungin ehdottomasti parasta antia. Kiinalainen elämä kukoistaa noilla kapeilla kujilla ja kaduilla, joissa ihmiset myyvät tavaroita, syövät ja juovat, kuivattavat pyykkejä ja tapaavat tuttuja. Vaikka koko kaupunki on kulttuuripäristelijöiden paratiisi, viihdyin parhaiten, kun sain seurata tavallista elämää ja ostaa hedelmämyyjiltä kuivattuja banaanilastuja. Ja niin, Hulio keksi sen VPN-takaportin, jolla kommunismin kiveäkin kovemmat palomuurit saatiin kumottua. Kaikki oli taas valtakunnassa kohdillaan.

Kiinan muureista ja muista korkeakylttyyrin antimista sitten niissä seuraavissa postauksissa!

Kiina_12 copy.jpg

Kiina_11.jpg

This was the last stop in our Trans-Siberian journey: Beijing. We arrived there late in the evening and towed our backpacks in the Bejiing subways until we reached a Chinese hutong, which basically means an area of narrow alleys and pathways. There are many of these traditional hutong areas in Beijing, although the during the last 20 years, some innovative builders have been keen to get rid of these old areas in order to replace them with more modern buildings. Thunderstorm and heavy rain welcomed us to our hostel but luckily we found the good old noodle soups from the nearby store (our Trans-Siberian cuisine seems to have been a bit plain). Then it was time for much needed sleep.

Kiina_10 copy.jpg
Aamiainen Pekingin tapaan. // Breakfast in Beijing style.

At dawn we left to explore the alleyways of our hutong and then it hit me: culture shock. That nasty rascal, which slithers its way to the minds of unsuspecting travellers and creates big problems out of tiny occurrences. The traffic in Beijing was a beautiful chaos of cars, rickshaws, motorbikes and bicycles, and the last three didn’t have any responsibility to go along with the traffic lights or any other traffic rules whatsoever. The Beijing smog was so thick you couldn’t see beyond 50 meters. Chinese bloodthirsty mosquitos had had a grand fiesta at my expense in the previous night and my skin had become an one big red bump due to allergic reaction (Julius of course was spared from this fun, which multiplied my need to whine).

The locals in Mongolia had already stared us but I had no issues with it there. In China, with all these other things being bundled up together, the stares of Beijingers made me feel really awkward and weird. I felt anxious, annoyed, dizzy, distressed, out of breath. The only thing that was constantly in my mind was the urge to go back to my upper bunk at the hostel, wrap myself to their duvet, search Finnish flags from Google and howl karaoke versions of the most patriotic songs I could find from Youtube.  But there was one teeny tiny problem to this plan also – neither Google, Youtube, Facebook, Snapchat nor any other Western social media services worked in China. At this point, I was out of the game. The first round with Beijing was a tough one.

Kiina_14.jpg
Kiinan kansallispäivä hutongissa. // National Day of China at hutong.

But the only thing you can do in this situation, when your head is already spinning, is to wait and take it easy. And listen Mapei’s Million ways to live. We had to take couple of days really slow but then I started to understand the charm of Beijing. It was lucky that we happened to book a hostel from a hutong, as they were the best part of Beijing for me. The Chinese life and lifestyle wraps around those little alleys and pathways where people sell all kinds of stuff, eat and drink, dry their clothes and meet their friends. Although there are loads and loads of culture sights and unique things to do in Beijing, I felt the happiest when I got to follow the mundane life and buy dried banana slices from the hutong sellers. And yeah, after a few days Julius also discovered a way to conquer the Great Firewall with VPN. Everything fell to its place eventually.

More about the Great Wall and other sightseeing stuff in the next posts, stay tuned!

2 thoughts on “Beijing – Culture shock

  1. I feel your pain of culture shock and it’s funny how it can pop up out of nowhere. I had no problem in other countries but somehow I actually had a strange dose of it when I went to visit a friend in North Carolina. I guess I didn’t expect such a difference going from Chicago in the North to an area in the Southern United States. But there it was and I couldn’t shake it! Great post, thanks for sharing!

    Liked by 1 person

    1. That’s true, it can pop up in random places! I was so sure that it would hit in India but I didn’t realize that it would come so much sooner. Luckily it’s curable if you take some time to rest! 😀

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s