Ulan Bator – Urban buzz with a nomadic twist

Hey there, in case you are not among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! Enjoy!

Muutaman päivän eräilyn jälkeen Ulan Batoriin saapuminen tuntui mahtavalta. Korkeita tornitaloja, tööttäileviä autoja, kiireisiä mongolialaisia, ruokakauppoja, ravintoloita ja jäätävän kokoinen Tšingis-kaanin patsas!

Ulan Bator_6.jpg

Varattiin majoitus Airbnb:stä, mutta luonnonpuistossa samoilun ja virtuaaliverkkojen ulottumattomissa saapumisajan selvittäminen jäi vasta pääkaupunkiin. Hostimme oli varmaan Ulan Batorin parhaimpia ja yritti kaikkensa, jotta saisimme avaimen kämpille. Muutamasta muuttujasta johtuen odottelimme kuitenkin hämärän oloisessa rappukäytävässä avaimia tunnin verran. Onneksi emme olleet hätää kärsimässä, vaan webbimaailman vieroitusoireista kärsiessä meille riitti kyllä pelkkä hostin wi-fin salasana. Kummaa tämä nykynuoriso.

Kun sitten pääsimme sisälle, oli vuorossa Ulan Batorin kiertelyä ja kaartelua. Pakollisen patsaskierroksen lomassa huomasimme, että kaupunki on täynnä korealaisia ravintoloita. Hostimme kertoi, että moni mongolialaisista on lähtenyt Koreaan töihin (oletan, että Etelä-Koreaan, mutta mistäs sitä tietää) ja mailla on muutenkin erinomaiset suhteet, jotka selittävät valtavan Korea-buumin pitkin Mongoliaa. Jopa luonnonpuistossa oli korealaisen ravintolan kyltti! Uskaltauduimme useampaankin sisään ja mättö oli makoisaa. Pientä hämmennystä oli joka kerta ilmassa, kun pääruoan lisäksi pöytään kannettiin erinäisiä pieniä kippoja ja kuppeja täynnä lisää syötävää. Seitsemällä eurolla saikin varsin kookkaan illallisen kahdelle.

Ulan Bator_8.jpg
Korealaista mättöä! // Korean goodies!

Ulan Bator on neuvostoliittolaisen arkkitehtuurin riemuvoitto, ja kaupungin ilmaa sävyttävät siniset pakokaasuhuurut ja muut saastepöllyt. Pöllyiksi niitä kutsun siksi, että saatiin yhdellä otollisella kadulla varsin huuruinen olotila kävellessämme autotien laidassa. Luulin ensin, että olin saanut jonkun ryönän lounasmätöistä, mutta yleensä selväjärkisellä Juliuksellakin alkoi vintti pimetä. Läheiselle kukkulan laelle raittiiseen ilmaan kavuttuamme pääteltiin, että ei se ehkä ollutkaan se ruoka.

Vaikka Ulan Bator onkin sykkivä pääkaupunki täynnä meteliä ja häslinkiä, löytyy sieltä myös rauhallisia ja mikä jottei hartaitakin paikkoja. Yksi näistä oli buddhalainen temppeli (Gandantegchinlenin luostari, enkä ees yritä lausua ääneen tota nimeä), jonka tiluksilla käyskentelimme muutamaankin otteeseen. Jostakin kumman syystä kaupungin äänet jäivät joka kerta taakse, kun astuimme portista sisään. Olin lukenut, että temppelin alueella tulisi maksaa jonkinlainen maksu kuvaamisesta, ja kuumottelimme virkaintoisia vartijoita. Eipä noita näkynyt, vaikka puskissa melkein kyykittiinkin. Temppeliin olisi kannattanut mennä aamutuimaan, kun munkit tekivät aamuhartauksiaan, mutta itse alue oli myös päräytysten arvoinen kokemus.

Ulan Bator_401.jpg

En ollut koskaan kuvitellut, että kävisin Mongoliassa. Maa vaikutti niin kaukaiselta, etten osannut edes unelmoida sinne matkustamisesta. Mutta joskus on parempi, ettei luokaan minkäänlaisia odotuksia, jotta voi pitää mielensä avoimena. Uskomattoman kauniita maisemia ja ystävällisiä ihmisiä, niistä on Mongolia tehty!

Ulan Bator_5 copy.jpg
Myrsky tulossa buddhalaisen temppelin luona. // Storm rising at the Buddhist temple.

After couple of days embracing the nature at the national park, our arrival back to Ulan Bator felt awesome. There were high skyscrapers, cars, busy Mongolians, grocery stores, restaurants and a grand statue of Genghis Khan!

We had booked an accommodation from Airbnb, but we managed to communicate our arrival time to our host only after arriving to Ulan Bator because Terelj had no wi-fi or other communication possibilities. Our host was probably one of the best in Ulan Bator and he tried everything he could to give us the key to his apartment. Due to couple of changes and unfortunate occurrences we waited in the shady corridor of his apartment for an hour. Luckily the host gave us a password to the wi-fi network, which was more than we could have asked for after days away from the virtual world. Strange fellas, we youngsters.

ulan-bator_3
Tšingis-kaani valvoo valtakuntaa. // Genghis Khan overseeing his empire.

When we got in to the apartment, it was time for some excursions in the capital city. While touring the compulsory sights, such as the statue of Genghis Khan, we also noticed that Ulan Bator was full of Korean restaurants. Our host told us that many Mongolians have left to work in Korea (I assume South Korea but guess you never know) and the countries have friendly relations, which could explain the popularity of Korean restaurants in Mongolia. There was one in Terelj too! We dared to step in many of the Korean restaurants in Ulan Bator and discovered that the food was delicious. It was a bit confusing every time we ordered the food and besides the main course, several side foods were placed to the table. For only 7 euros you could get a pretty decent meal for two people.

Ulan Bator_702.jpg
Päästiin mongolialaiselle englannin tunnille! // We got to a Mongolian English class!

 

Ulan Bator is the triumph of Soviet architecture, and the capital’s air is full of smog and exhaust fumes from dozens of cars. We got our tiny bit of exhaust fumes, as we were walking by the road full of cars to the nearby hill in Ulan Bator. First I thought that I got sick from the Korean lunch that we had moments before but then the usually quite quick-witted Julius started to act really slow and weird. After we climbed to the hill, we realized that food probably wasn’t the cause for our dizzy behaviour.

Ulan Bator_203.jpg
Mongolialaiset lapset oli mahdottoman nopeita mun kameralle. // Mongolian kids were way too fast for my camera.

Although Ulan Bator is a vibrant capital full of noise and life, there were a few peaceful and nearly devout places. One of these was the Buddhist temple (Gandantegchinlen Monastery, and I don’t even try to pronounce that name), which we visited a couple of times during our time in the capital. For some strange reason the sounds of the city always faded away when we entered through the monastery gates. I had read that you should pay a fee in order to take photographs in the temple area and we were a bit wary whether we should pay or not. However, there was no one to collect the fees so our worries were unnecessary. It would have been better to go there in the morning when the monks are doing their mourning prayers but the temple area itself is also a majestic sight.

I had never imagined that I would travel to Mongolia. It seemed such a distant land that it just never came to my mind to even dream about it.  But sometimes it’s better that you won’t create any expectations so that you can maintain an open mind. For me Mongolia was made of unbelievably beautiful landscapes and friendly people. So are you going already? 😉

Ulan Bator_105.jpg

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s