Trans-Mongolian train – Hello from the other side

Hey there, in case you are not among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below!

Kakkosluokassa oli toki mukavampaa matkustaa, sillä kotimaamme äidinmaidostamme imetty rakkaus yksityisyyteen ja sen mahdollistaviin hyttioviin otti matkalaisista nopeasti vallan. Tosin ekalla kerralla Hulio hoiti tämän hytin oven sulkemisen niin perusteellisesti, että emme olleet päästä ulos. Kaliforniasta kotoisin ollut hyttitoverimme nautti suunnattomasti, kun aloitin Adelen Hello-biisin hoilotuksen yrittäessäni koputella ulkopuolisia avustajia päästämään meidät pälkähästä. Taisi toimia kyllä vaan karkoittavana tekijänä… Mutta kaipasin silti sitä venäläisen kolmosluokan yhteisöllisyyttä ja ohikulkevia ihmisiä, joille oli mahdollista sepittää jos jonkinlaisia elämäntarinoita yhteisen kielen puutteessa. Lisäksi kakkosluokkamme koostui lähes pelkästään ulkomaalaisista turisteista, joka erosi perusteellisesti aiemmista kokemuksista.

trans-mongolian-train_3

Toisaalta kakkosluokka oli mahdollisesti ainoa järkevä vaihtoehto tällä junayhteydellä, siitä huolimatta, että olisimmekin onnistuneet jotenkin kikkailemaan liput mongolialaiseen kolmosluokkaan. Tähän liittyy tarina seikkailustamme ravintolavaunua etsiessä. Kiitos Lonely Planetille ja muiden turreoppaiden, olin kehittänyt ajatuksen, että jokaisessa junavuorossa on jossakin ravintolavaunu. Jostakin syystä emme nuudelisoppapäissämme ehtineet tuohon ateriamekkaan Venäjän puolella, joten ajattelin houkutella Hulion mukaan ekskursiolle Trans-Mongolian junassa. Kävely ties kuinka monen kolmosluokan vaunun läpi paikallisten tuijotuksen ja hihityksen kiirastulessa osoitti, että kakkosluokassa matkustaminen oli ehkä sittenkin vaaleana länkkärinä parempi vaihtoehto. Venäjällä porukkaan sulautuminen oli vielä mahdollista, mutta täällä se oli enää kaukainen haave.

Ateria-apajien etsintämme päättyi lopulta nolosti kohtaamiseen mongolialaisen poliisin kanssa, joka oli pyörinyt tunteja aikaisemmin meidän vaunuosaston ohi. Julius kysyi häneltä, onko tässä junayhteydessä ravintolavaunua, johon sai vastaukseksi vain tiukan huiskauksen ja tuiman katseen, joka kertoi, että meidän pötkiä takaisin vaunuosastoomme äkkiä. Ei tullut koettua ravintolavaunua tälläkään kertaa, mutta propsit yrityksestä.

Ulan Batoriin saavuttuamme matkamme jatkui samana päivänä Tereljin kansallispuistoon, muutaman tunnin päähän pääkaupungista. Kokemuksista mongolialaisessa luonnonhelmassa lisää tuonnempana!

trans-mongolian-train_9
Ei ravintolavaunua näköpiirissä. // No restaurant car for us.

In some ways, it was a more comfortable to travel in the second-class with lockable doors, as we Finns have a tendency to be quite private and mind our own business. But I think Julius got a bit too excited with the locks and doors since first time we closed the doors, we almost didn’t manage to get out. Our Californian compartment mate was especially enjoying when I attempted to get help from the outside with a slightly out-of-tune Adele’s Hello. I guess that instead of helping our common cause, the few people in the corridor just vanished away, lol. But still, although we had all these comfortable conditions, I missed the third class atmosphere and passers-by there. There was always that possibility to entertain oneself with inventions of other’s life stories since we (or I mostly) didn’t share a language with the Russian common people. Our second-class, however, consisted mainly of tourists which naturally differed from the previous experiences.

On the other hand, I think that the second-class was the only reasonable option we had in this journey, despite the possibility that we could have somehow been able to book tickets to the Mongolian third class. This is actually connected to our adventure when we tried to find the restaurant car. Thanks to Lonely Planet and other tourist guides, I had created an idea that all international trains in Russia, Mongolia and China have a restaurant car somewhere along the long sections of wagons. For some unknown reason we didn’t go to explore the Russian cuisine in the restaurant car in our previous trip through Siberia (maybe we enjoyed noodle soups way too much). So in the Trans-Mongolian train, we left our wagon in order to find this mythical restaurant on wheels. After experiencing the giggles and long stares of locals in three different third-class wagons, I figured that maybe it was better for us to travel in second-class this time. In Russia it was easy to fit in but here we stood out from the crowd quite easily.

trans-mongolian-train_11
Vihdoin kohteessa! Upea Ulan Batorin asema.  // Gorgeous Ulan Bator train station.

Our desperate search for the restaurant car ended to an encounter with a Mongolian police who had passed by our compartment couple hours before. Julius asked from him whether there was a restaurant car in this train but the look on the police’s face was enough to tell us that we should get back where we had come from – and quickly. So we saw, we tried and we almost walked the whole train through – but no restaurant car this time either.

After arriving to Ulan Bator, our journey continued to the Terelj National Park. Amazing sights and more adventures in the Mongolian steppes coming up in the next post!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s