Trans-Mongolian train – Story of eight melons

Hey there, in case you are not among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! 

Hopsaa! Täällä vietetään vikaa päivää Mongoliassa, ja kohta Pekingiin! Saa nähdä miten blokittujen verkkosivustojen keidas meitä kohtelee siellä, ja miten käy blogipäivitysten. Mutta tässä ois kertomusta Mongolian junasta. Taipuvaisuutenne joutua ihme seikkailuihin ja sekavien sattumusten todistajiksi oli niin huippulukemissa tällä reitillä, että jälleen kerran junasepustus on jaettu kahteen osaan. Tänään aloitetaan Adelella ja venäläisillä tullimiehillä, huomenna jatketaan Mongolian poliisilla (kuulostipas pahalta… oikeesti ei ollut)!

Trans-Mongolian train_2.jpg

Tällä kertaa matkustimme Irkutskista Ulan Batoriin kakkosluokassa. Käytännössä tämä tarkoitti, että matkustimme neljän hengen hytissä, jossa oli lukittava ovi – aikamoinen muutos edelliseen kolmannen luokan tunnelmaan. Tässä junavälissä käytettiin jo mongolialaisia junavaunuja, ja junaneidit olivat vaihtuneet myöskin mongolialaisiksi. Hyttien sisustus oli vaihtunut punasävytteiseksi ja uskallan väittää, että koristelut oli toteutettu perinteikkään mongolialaisen kangastaiteilun hengessä. Prameampia ne ainakin olivat kuin venäläisen kolmosluokan pelkistetty tyyli.

Jostakin syystä ajatuksemme olivat fiksautuneet niin, että venäjän kielestä olisi edes jotakin hyötyä myös täällä. Sölkättyämme jonkun aikaa hämmästyneen näköisille junaneideille venäjää, totesimme, että on aika siirtyä käsillä elehtemisen ylvääseen kuningaslajiin.

Trans-Mongolian train_6.jpg
Herra Chinggis Khaan itte! // Mr. Khaan himself!

Junaan kavuttuamme hytissä leijui vahva makea tuoksu, ja Juliuksen avattua yläpedin, löytyi sen hyllyltä… cantaloupenmeloni. Samassa hytissä matkustaneen amerikkalaisen tytön kanssa vaihdoimme hölmistyneitä katseita. Kulttuurien kunnioituksen vakaassa tarkoituksessa pohdimme, oliko kyse mongolialaisesta kansallisperinteestä toivottaa vierailijat tervetulleeksi eksoottisella syötävällä (maassa, jossa hedelmät ja vihannekset on harvinaista herkkua… äly hoi)? Vai mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Pian Hulio osoitti, että ei ole mikään turha hedelmänmetsästäjä: suoritettuaan hikisen repun raahaamisoperaation yläilmoihin, löytyi muilta hyllyiltä vielä seitsemän melonia. Tässä vaiheessa olimme kaikki vajonneet hervottomaan repeilypisteeseen. Sori siitä. Kahdeksan melonin arvoitus ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, sillä junaneiti ohjasi meidät toiseen hyttiin pian löydöksemme jälkeen. Koko matkan ajan käytävillä seilailua siivitti kuitenkin alati vahvistuva makea tuoksu.

trans-mongolian-train_4
Ei löydä meloneita. // Finding no melons.

Noin päivän matkustuksen jälkeen saavuimme pieneen Naushkin rajakylään, josta matkamme oli tarkoitus jatkua Mongolian puolelle, herra ties milloin. Muutama tunti meni ihmetellessä asemaa sekä junan matkasta hävinnyttä veturia ja vaunuja. Tässä yhteydessä napsin jos jonkinlaisia kuvia raja-asemasta ja junasta, joissa on löydettävissä myös Hulio melkoisen eksoottisissa ilmeissä. Vieressäni ollut länsimainen mies tästä rohkaistuneena otti myös kuvia innokkaasti. Olin jo saanut omat kamerahärpäkkeeni takaisin repun suojiin, kun venäläinen rajavartija tuli koputtamaan tätä kyseistä länkkärimiestä olkapäähän sanoen: “Et saa kuvata täällä. Valvon tässä niin kauan, kunnes poistat kaikki kuvat, jotka olet ottanut tällä asemalla.”

Kukaan meistä hiukan naiiveista turreista ei ollut tiennyt tästä säännöstä ja foliohattuilun mestarin viitta harteillani poistuin liukkaasti takavasemmalle, vaikka kameraani ei enää ollutkaan näkyvissä. Suomi-sisun ja vastaavan vimmatun kapinahengen nimissä ohessa kuitenkin kuva Naushkin asemalta, jossa arkaluontoista matskua edustaa lähinnä ikkunasta pilkistävä Juliuksen nuppi.

Trans-Mongolian train1.jpg
Naushki.

Hellohello from Ulan Bator again! We’ll traveling to Beijing today so I have no idea how the things will work out with the Great Firewall. But let’s keep our fingers crossed that somehow there will be more posts before the beginning of October. However, now we’ll continue with the Trans-Mongolian train stories. Enjoy!

After coming back to Irkutsk from our trip at Baikal Lake, we had several hours to kill before hopping on to the train to Ulan Bator. Couple of hours later while wandering around the surrounding areas of Irkutsk train station, we discovered the beautiful station café, which provided us a time travel experience straight to the 1920s (unfortunately I have no pictures so you have to cope with my written descriptions this time). There were dark colored tables with shiny surfaces, huge pillars and in the middle of everything, a bright chandelier. The customer service, however, had something similar to the cold winter breezes in Siberia: words and smiles were carefully kept back behind the counter.

Trans-Mongolian train_7.jpg
Pitkät hikiset tunnit Naushkin asemalla. // Those long hot hours at Naushki station.

This time we traveled from Irkutsk to Ulan Bator in second class compartment. In practice, it meant that we had a four bed compartment with a lockable door – quite a difference to the previous third class environment. The Russian railway cars were changed to Mongolian ones and Mongolian train conductors welcomed us on board in Irkutsk. The interiors of the compartments were red-colored and I guess they were decorated with the traditional style of Mongolian draperies (if I’m completely lost with these remarks, correct me!). Somehow we had fixated with the idea that Russian skills would be helpful in Mongolia (they use Cyrillic letters, duh), but after several minutes with the Mongolian train conductors looking doubtful and confused, we decided to just stick with the glorious art of hand gestures and random utterances in English.

After hopping in the train, we encountered a strong sweet smell that floated in our compartment. While Julius opened the upper bunk, he discovered… a cantaloupe melon. We changed confused looks with an American girl traveling in the same compartment with us. As we all were very keen on respecting different cultures, we thought that maybe this was a Mongolian tradition to welcome travellers with an exotic fruit (in retrospect, this seemed a bit bizarre in a country which has scarce sources of vegetables and fruits). Or what the heck was this? But after Julius discovered another seven melons from the other upper shelves of the compartment, it was hard for us to keep a poker face. Unfortunately, the mystery behind this melon business was never revealed since the conductor lady offered us a chance to change to a different compartment. However, the sweet smell of melons floating in the train corridors got stronger day by day in the train corridors as we approached our destination.

trans-mongolian-train_8

After a day of traveling in the train, we arrived in a small border town of Naushki where our journey was intended to go on to the Mongolian side. Couple of hours went fast as we explored the small train station and wondered where they had lost our engine and several wagons. During this time, I went on and took pictures of the station and our train with Julius goofing around in them. A Western guy next to me also eagerly took pictures of the surrounding areas. After I had put my camera away, the Russian border guard came and asked the guy erase all the pictures he had taken so far at this station: “You are not allowed to photograph here. I’ll be here supervising you as long as it takes for you to delete all the pictures you have taken here.” None of us a bit naïve Westerners didn’t know about this rule and since I have the unofficial title of being the master of paranoia, I left rather quickly from the scene. Rebel with your cameras, even when you don’t know it!

More about the encounter with the Mongolian police (sounds really but it wasn’t) and other Trans-Mongolian train travel stories coming up tomorrow! Stay tuned!

2 thoughts on “Trans-Mongolian train – Story of eight melons

  1. When we were in Kazakhstan we thought Kazakh and Russian looked similar too but it turns out, they sound completely different! We also were “not allowed” to photograph a variety of places, I think it’s just the person trying to pretend they have some authority! Great post and the trip back to the 1920’s has me even more excited to follow in your footsteps, or should I say train tracks. Haha!

    Liked by 1 person

    1. Glad you liked the previous post and sorry for not replying earlier! I had difficulties to reach WordPress in Beijing but now it’s all good. I guess you’ll just have to be a bit careful when snapping photos at Russian train stations, otherwise there shouldn’t be any problems. I’ll try to post more about Mongolia tomorrow, let’s see what happens! 🙂

      Liked by 1 person

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s