Blue, bluer, Lake Baikal

Hey there, in case you are not among the lucky 5 million who understand Finnish, here is a link to the English version below! 

Edellisessä matkakertomuksessa spoilasin, että Trans-Siperian junassa tapaamamme Katjushka ohjasi meidät Irkutskin juna-asemalta sopuhintaisen minibussiohjuksen luokse. Brutaalin, kaikkia ruumiinjäseniä hivelleen ja vielä useampaa liikennesääntöä uhmanneen viiden tunnin bussimatkan päätteeksi saavuimme Baikaljärvelle Khuzhirin kylään. Matkan lopussa totesin, että viimeiset 30 kilometriä hiekkatiellä linkousmoodissa olivat kaiken vaivan arvoista: maisemat olivat uskomattomat.

Baikaljärvi on myös kaikkien listauksia ja yksityiskohtia rakastavien pilkunhalaajien päiväunien täyttymys: se on maailman vanhin, syvin ja suurin makean veden järvi, jossa virtaa käsittämättömät 20 prosenttia maailman makean veden varannoista. Vetää hiljaiseksi, vaikka olisi minkälainen tuhansien järvien maasta pölähtänyt tallaaja. Olkhonin saari on myös shamaanien pyhä paikka ja rukousnauhoin koristeltuja pylväitä ja puita oli monta pitkin kylää. Värikkäiden nauhojen lepatusta katsellessa tunsi itsekin lähes valaistuneensa!

LakeBaikal_1.jpg

Olkhonin saaren syövereissä sijaitseva Khuzir on Baikaljärven suurin kylä, ja sen pääväylälle saavuttuamme kohtasimme eläimellisen vastaanoton: teillä kulki koiria, kissoja, lehmiä ja sarvipäisiä sonneja. Karvaisten vastaantulijoiden kohtaaminen tapahtui varsin ystävällisessä hengessä, vaikka vapaana kulkevien otusten ja niiden pahaaenteilevän tuijotuksen kuvaaminen oli välillä kuumottavaa puuhaa. Jossakin vaiheessa totesin, että rauhallisten naapurisuhteiden ylläpitämiseksi minä ja sarvekkaat naudat tarvittiin pidempiä etäisyyksiä.

Turisteja ei näillä leveysasteilla ollut mitenkään liiaksi, ja osa ravintoloista oli jo suljettuna seuraavan kesän sesonkia varten. Empiirisen ja äärimmäisen kattavan kolmen päivän tutkimukseni perusteella tavattiin noin puolet 10 hengen minibussiseurueestamme kylässä kierrellessä. Auringonlaskut rannassa olivat paras tapa arvioida turistien määrä Khuzhirissa (koska kaikki halus uniikin otoksensa reppujen, Samsonitien ja selfie-tikkujen rysästä), ja kiinalaiset olivat tässä ryhmässä jälleen hyvin edustettuina.

LakeBaikal_2.jpg
Shamaanien kallio. // Shamans rock.

lakebaikal_12

Hyvä tuurimme majoitusten suhteen jatkui tälläkin kertaa: sen sijaan, että olisimme kääntäneet kylkeä Baikalin julkisuusarvoa merkittävästi kohottaneessa Nikita’s Homesteadissa, saimme nauttia yksityisen mökin rauhasta. Jalomielinen majoittajamme tarjosi vastavalmistunutta mökkiään meille käyttöön, vaikka olimme maksaneet vain huoneesta omakotitalossa. Sopi meille vallan mainiosti, ja parempia olosuhteita aamukahvin ryystämiseen ei voinut olla. Illalla pihamaalla poltettiin valtavaa nuotiota ja kitaransoitto kaikui pihapiirissä.

Globalisaation pyörteessä tähänkin kylään oli saatu toimivat nettiyhteydet, mutta jonkinlaisessa siperialaisen sähkönsäästön hengessä katuvalot olivat jääneet laittamatta. Oli omituinen kontrasti vastaanottaa porukoilta täysin toimiva WhatsApp-puhelu Suomesta, kun ulkona vallitsi täysi pimeys ja hiljaisuus.

LakeBaikal_3.jpg
Rukouspylväitä värikkäin nauhoin. // Prayer flag polls with colorful ribbons.

Baikaljärvellä on myös muutamia bussikierroksia, ja mietimme pitkään saaren pohjoisosassa käymistä. Lyhyestä pyrähdyksestä ja edellisestä linkouskyydistä toipumattomina päätimme kuitenkin pyhittää vähäiset päivämme Khuzhirin maisemien ihasteluun ja Baikalin koirien rapsutukseen. Ja totta kai nyrkkipyykkiin! Puhtaiden vaatteiden arvostukseni on noussut seitsemänteen sfääriin.

Takaan ja alleviivaan, että Siperiassa kannattaa poiketa Olkhonin saarelle. Ei kaduta, tärinätuokioista huolimatta. Baikaljärveltä meidän matka jatkui kuoppaisten teiden ja minibussiohjusten karaisemina kohti Mongolian pääkaupunkia Ulaanbaatoria. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

LakeBaikal_4.jpg
Baikalin koirat. // Dogs of Baikal.
lakebaikal_6
Auringonlaskun aikaan. // Beach lit by the sunset.

In the previous post I revealed that the lady from Irkutsk offered us a ride to a cheaper minibus after she heard how expensive tickets we had almost booked online (the ones we actually got, cost 800RUB). She wouldn’t let us offer anything in return but wished us a pleasant journey to the Olkhon Island, Lake Baikal. Pleasant it would have been if one could have forgotten the state of the roads and wild driving culture in Russia. I think our minibus driver had made some kind of a bet with his friends who would be the first one to the reach our destination since he was very fond of acceleration for the most of our 5-hour journey. Combine that with the bumpy dirt roads for the last 30 kilometres and there you have your very own journey in a spinning wheel of a washing machine. Who else has wondered as a kid how the spinning mode would feel like? Find your answer from the minibus ride to Lake Baikal, haha! However, as I realized at the end of the journey, the mesmerizing Lake Baikal landscapes really made it worth it.

lakebaikal_7
Rukouspuu. // Prayer tree.

Lake Baikal is also the dream for those who love lists and study of details: it’s the oldest, deepest and biggest freshwater lake in the world, which contains incredible 20 percent of the freshwater resources in the world. My home country Finland is said to be the land of thousand lakes but I must admit that Lake Baikal was something else: I could just stare its vastness on the beaches of Khuzhir as it extended beyond the horizon.

Olkhon Island is also the holy place for shamans, and probably the most famous place for the shamanic traditions in Khuzhir is the Shamans Rock. The village had also trees and poles covered with colorful ribbons, which were a beautiful sight in the Siberian breeze (check the video above).

lakebaikal_111

Khuzhir, located at the Olkhon Island, is the biggest village in Lake Baikal and after arriving to the village’s main street, we encountered its furry residents: there were all kinds of dogs, cats, cows and bulls with sharp-looking horns walking in the streets. These encounters were handled in a friendly manner, although at times I wondered what would be the end result as these animals were wandering completely free and I tried to photograph them. Thus, I decided the bulls and myself might need greater distances between ourselves to maintain the peaceful, neighbourly relations.

There were only few tourists in Khuzhir at this time of the year and some of the restaurants were already closed until the next summer season. The results of my empirical and extremely comprehensive 3-day research (sarcasm alert) suggested that I met half of the 10 people that travelled with us in our minibus journey. The sunsets were also a good way to estimate how many tourists were enjoying the landscapes at Khuzhir (since we all wanted our unique shots through the pile of backbacks, Samsonites and selfie-sticks), and I think the Chinese formed the biggest groups of tourists here.

lakebaikal_9
Pääväylä Khuzhirissa. // The main street of Khuzhir.

Our luck with the accommodations continued also this time: we decided to turn to the off-beaten track and not book rooms from the most popular and famous Nikita’s Homestead in Khuzhir. Instead, we reserved a room in a house, which was then changed to a private cottage. When we arrived the owner of the place offered us the cottage without any additional costs, and naturally it turned out to be the best place to enjoy morning coffees. In the evenings the owners burned a huge campfire and echoes of guitar playing could be heard in the backyard.

Globalisation had reached Khuzhir in a form of Internet connections but possibly because of some kind of Siberian energy-saving movement, working street lights were nowhere to be found. It was an interesting contrast to receive a WhatsApp call from my parents in Finland while the world outside of the windows was completely dark and quiet.

LakeBaikal_10.jpg
Kelpo näkymät mökin pihalta. // Pretty nice views from our yard.

There are some bus tours at the Baikal Lake, and we were long pondering whether we should visit the Olkhon Island’s northern areas. However, due to the limited time and fresh memories of the previous minibus journey to Olkhon Island, we decided to put our efforts to exploring at Khuzhir’s landscapes and petting the Baikal dogs. And of course to washing our clothes by hand! My appreciation of the clean clothes has gone beyond measure.

I guarantee that it is worth of a journey to travel to the Khuzir at Olkhon Island and despite the spinning wheels and bumpy roads, I have no regret that we decided to go there. From Lake Baikal our journey continued to Ulaanbaatar, the mighty capital of Mongolia. More about it in the next post, coming this week!

Leave a Reply

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s